Transformers: Dark of the Moon, USA 2011. Ohjaus: Michael Bay. Käsikirjoitus: Ehren Kruger. Kuvaus: Amir M. Mokri. Leikkaus: Roger Barton, William Goldenberg, Joel Negron. Musiikki: Steve Jablonsky. Tuotanto: Ian Bryce, Tom DeSanto, Don Murphy. Pääosissa: Shia LaBeouf, Rosie Huntington-Whiteley, Josh Duhamel, Frances McDormand, John Turturro, Patrick Dempsey, John Malkovich. Kesto: 154 min.
Kolmannessa Transformers-elokuvassa autobotien ja decepticonien välistä taistelumyyttiä vahvistetaan kylmällä sodalla. Transformers: Kuun pimeä puoli -elokuvan alussa meille tarjoillaan vaihtoehtoista historiaa ja uutisväläyksiä USA:n ja Neuvostoliiton välisestä kilpajuoksusta avaruuteen.
Vaikka nuorimies Sam Witwicky (Shia LaBeouf) on pelastanut maapallon jo kahdesti, hän joutuu muiden vastavalmistuneiden tavoin ravaamaan turhauttavissa työpaikkahaastatteluissa. Samin elämää sulostuttaa kuitenkin ultraseksikäs uusi tyttöystävä Carly (Rosie Huntington-Whiteley), jonka pomo jakelee tälle auliisti kalliita lahjoja eikä totisesti ilman taka-ajatuksia.
Kun Sam sitten löytää työpaikan, hän törmää siellä salattuun historiaan ja joutuu taas kerran sotkeutumaan kotiplaneettansa pelastamiseen. Kuuhun lähetetystä avaruusaluksesta löydetään Sentinel Prime, Optimus Primen oppi-isä. Hänen uskotaan olevan avainhahmo vihollisrobottien lopullisessa kukistamisessa. Suuri taistelu käydään tällä kertaa Chicagossa.
Michael Bayn ohjaaman Pearl Harborin isänmaallinen mahtipontisuus kääntyi tahattomaksi vitsiksi. Paatoksellisuudessa ei pihistellä nytkään. Uusin Transformers elvyttää kylmän sodan aikana rehottanutta kommunismin pelkoa. Viholliset eli decepticonit vertautuvat kommunisteihin, ja Lähi-itään suuntautuvaa muukalaisvihaa pönkitetään innokkaasti. Yhdysvaltain (siis Obaman) hallitusta pidetään kyvyttömänä suojelemaan Maata muukalaisten valtaukselta.
Huomattavan paljon rahaa ja aikaa on uhrattu robottihahmoihin sekä kuva- ja äänitehosteisiin. Mainittakoon, että digitaalinen John F. Kennedy näyttää varsin hölmöltä. Bay pitää nopeista leikkauksista, mikä taas vaikeuttaa keskittymistä kaikkeen siihen, mitä kankaalla näkyy ja kuuluu. Runsas kuva- ja äänimaailma menevät siis hieman hukkaan.