Tosinuoret omakotirakentajat: vedeneristystyöt

Muun muassa VTT on jo pari vuotta sitten ottanut ohjelmaansa märkätila-asentajien henkilösertifioinnin, jossa asentajat joutuvat käymään läpi perinpohjaisen koulutuksen niin teoriassa kuin käytännössä. Myös johtavat valmistajat järjestävät asentajille jatkuvasti koulutusta omien tuotteidensa käytössä. Näin sertifioidun asentajan ammattitaito perustuu vankasti sekä teoriaan että materiaalien käytännön tuntemukseen.

Yksi tavattoman tärkeä asiahan on se, että kaikkien työn eri vaiheissa käytettävien aineiden on toimittava moitteettomasti keskenään, mieluiten kuuluttava samaan ns. "tuoteperheeseen."

Arin ja Maijan talossa märkätilan seinä sai ammatti-ihmisen tyytyväiseksi: ohutsaumamuuraten tehty kahiseinä, joka oli tasoitettu märkätilatasoitteella, hiottu ja puhdistettu huolellisesti. "Paras mahdollinen pohja," kuului arvio.

On ehdottomasti muistettava, että erilaiset pohjat edellyttävät omanlaisensa työnkulun ja materiaalit. Siksi tässä esitettävät menetelmät - vaikka ovatkin monelta osin yleispäteviä - sopivat vain nimenomaan tälle seinälle.

Joihinkin esimerkiksi pitää vetää vahvikekangas koko seinän alalle, tässä sitä ei tarvittu. Tähän myös riittää kaksi kerrosta eristettä sekä vahvikkeet nurkkiin ja vesi- ja sähköjohtojen läpivienteihin.

Ensimmäinen kerros oli tässä tapauksessa sekä praimeri että ensimmäinen kosteussulkukerros. Ainetta laimennettiin puolet vedellä ja hierottiin seinään - siis todella hierottiin siten, että kaikki huokoset varmasti täyttyvät. Kun se oli kuivunut puolen tunnin ajan, nurkkiin pantiin elämisvaraksi joustavat nurkkanauhat.

Märkää märälle

Nurkkaan levitettiin reilusti ohentamatonta massaa. Nauha taitettiin ensin pitkittäissuunnassa kaksinkerroin: näin se ei rypisty yhtä helposti. Toinen puoli painettiin ensin massaan, nauha levitettiin ja sama painelu tehtiin sen toiselle puoliskolle. Sitten nauha silitettiin tiiviisti alustaansa tapetointisulalla ja lopuksi sen päälle levitettiin vahva kerros massaa - märkää märälle, kuuluu perussääntö.

Nurkkien jälkeen laitettiin vahvistelaput läpivienteihin: reilun kokoinen lappu taitettiin ensin kaksinkerroin ja tästä taitoksesta taiteltiin kolmio, ja sitten vielä kerran kolmio. Näin menetellen sen kärkeen leikattavasta reiästä tulee muodoltaan sopivan pyöreä.

Reiän koko mitataan asettamalla kolmion kärki seinästä törröttävän putkenpään keskikohtaan ja lipsaisemalla sitten kärjestä pois pala kohdasta, joka jää hiukan putken reiän sisäpuolelle: tarkoitus on se, että kun lappu pujotetaan paikalleen, reikä on hiukan ahdas ja sen reunat nousevat kaulukseksi putken ympärille.

Putken ympärille levitetään siveltimellä paksu kerros massa, lappu painetaan paikalleen, taputellaan sileäksi muovisella sulalla ja lopuksi vedetään taas massaa päälle... aivan samalla tavalla kuin tehtiin nurkkien suhteen.

Kun nurkat ja läpiviennit on käsitelty, seinät käsitellään kokonaan. Massaa levitetään telalla suoraan astiasta. Säästeleminen on kiellettyä: ainetta on todella saatava kulumaan se määrä neliötä kohden, minkä valmistaja ohjeessaan ilmoittaa. Kyse on nyt levittämisestä, ei maalaamisesta!

Ensimmäisen kerroksen annetaan kuivua 4 - 6 tuntia. Tälle pohjalle tämä olisi jo riittänytkin, mutta Ari ja Maija halusivat vielä yhden ylimääräisen kerroksen lisäturvaksi. Tämänhän voi oikein hyvin tehdä, sillä pientalossa lisäkulu ei todellakaan ole suuren suuri. Näin saatiin vielä yksi eristekerros joustamaan ja venymään talon mahdollisen elämisen mukana.

Kun viimeinen kerros on kuivunut 12 tunnin ajan normaaliolosuhteissa, seinä on valmis laatoitettavaksi. Lattian vedeneristystä ei saa tehdä ennen seinien laatoittamista, sillä sehän on kuitenkin ohut ja helposti rikkoontuva kalvo, joka rikkoontuisi takuuvarmasti seinälaatoitusten teon yhteydessä. Ja aina on muistettava mitata lattialaatan kosteus ennen työn aloittamista: se saa olla maksimissaan 85 % ja mieluiten selvästi sen alle.

Seinät laatoitetaan kokonaan lukuun ottamatta alinta riviä, mutta näihin palaamme myöhemmissä ohjelmissamme.

(JKA 16.1.2005)