TOP10: Yllättäjämestarit MM-hiihdoissa

Matti Heikkinen
Matti Heikkisen voitto ei varmasti ollut monen vedonlyöjän lapulla.
Julkaistu 04.03.2011 13:06

Hiihtolajien MM-kisoissa on vuosien saatossa nähty useita kultamitalisteja, joilla ei ennakkoon ajatellen olisi pitänyt olla mitään mahdollisuuksia. Muistatko vielä nämä yllätysvoittajat?

10) Franci Petek

Slovenialainen mäkihyppääjä Franci Petek lensi vuonna 1991 suurmäessä Val di Fiemmen MM-kisoissa kultaan monien yllätykseksi.

Aktiivivuosinaan Jugoslaviaa edustanut Petek oli edellisenä kautena voittanut yhden maailmancupin, joka myös jäi hänen koko uransa ainoaksi.

MM-kisavuonna Petekin hyppy ei kulkenut alkuunkaan ja sijoitukset heittelivät villisti 5 ja 45 välillä, mutta niin vain hyppy osui ratkaisevalla hetkellä kohdalleen

Matti HeikkinenMatti Heikkisellä on syytä hymyyn.

9) Matti Heikkinen

Vaikka hiihtomaailmassa tiedetään varsin hyvin Matti Heikkisen huippukunnon oikukkuus ja ailahtelevaisuus, ei varmasti monen vedonlyöjän lapulla ollut suomalaisnimeä 15 kilometrin perinteisellä matkalla.

Täysin puskista tämä tieto ei kuitenkaan voinut tulla kenellekään, hiihtihän sama mies samalla matkalla viime MM-kisoissa pronssille.

Silti, jos sijoituksesi on pahimmillaan ollut samalla matkalla saman kauden aikana 82 ja 24, ei suuria voi lähteä odottamaan. Luultavasti vain Heikkinen itse tiesi pystyvänsä kultahiihtoon ja hyvä niin.

Martin Koukalin kultaan ei moni uskonut.

8) Martin Koukal

Vuoden 2003 Val di Fiemmen kisoissa 50 kilometrin vapaan hiihtotyylin kultamitali meni perinteisten hiihtomaiden ulkopuolelle, kun tshekkiläinen sprinttispesialisti Martin Koukal hiihti kaikkien yllätykseksi palkintopallin korkeimmalle korokkeelle.

Koukal ei aikaisemmin urallaan ollut päässyt pitkillä matkoilla kymmenen parhaan joukkoon maailmancupissa. Lisäksi vain kaksi viikkoa ennen MM-kisoja hän hiihti maailmancupissa 10 kilometrin matkalla vasta sijalle 44.

Kultamitalin jälkeen Koukal vajosi takaisin varjoihin ja sprinttikilpailuja lukuun ottamatta sijoitukset olivat lähes poikkeuksetta 20 huonommalla puolella.

Öhrstigin ammatinvaihto oli kannattava.

7) Emelie Öhrstig

Ruotsalaisverta tällä listalla edustaa Emelie Öhrstig, joka hiihti vuoden 2005 Oberstdorfin sprintissä MM-kultaan ennakkosuosikkien edestä.

Italiassa ammattilaispyöräilijänä ennen hiihtomenestystään toiminut Öhrstig ei ollut koskaan noussut maailmancupissa palkintopallille ennen Oberstdorfin ihmettä.

Eikä koskaan noussutkaan, sillä hän lopetti uransa seuraavana vuonna flopattuaan pahasti Torinon olympialaissa. Hän oli päämatkallaan perinteisen hiihtotavan sprintissä vasta 22.

Juha Mieto onnittelee puolalaisvoittaja Josef Luszczekia.

6) Jozef Luszczek

Puolalaishiihtäjä Josef Luszczek venyi vuoden 1978 Lahden MM-kisoissa suuryllätykseen hiihtämällä 15 kilometrin matkalla MM-kultaan. Taakse jäivät sellaiset nimet kuin olympiahopeamitalisti Jevgeni Beljajev ja Suomen ylpeys Juha Mieto.

Luszczekin vauhti oli sen verran kova yllätys myös televisiointitiimille, jolta puolalaisen kultamitalihiihto meni täysin ohitse suorassa lähetyksessä. Koosteeseen tämä oli toki korjattu.

Puolalaisyllättäjän kunto oli Lahdessa muutenkin kohdallaan, sillä hän hiihti myös pronssille 30 kilometrin kilpailussa. Arvokisamitalit olivat Luszczekille uransa ainoat.

Benkovic vastasi Oberstdorfin ihmeestä.

5) Rok Benkovic

Slovenialainen mäkikotka Rok Benkovic ei koskaan elämänsä aikana ollut yltänyt edes palkintopallille maailmancupissa, kun hän leiskautti kultamitaliin oikeuttavan hypyn Oberstdorfin normaalimäessä vuonna 2005. Hän oli tuolloin vasta 18-vuotias.

Kultamitalinsa jälkeen Benkovic palasi nopeasti takaisin omalle tasolleen, eikä hän koskaan pystynyt nousemaan palkintopallille uudestaan maailmancupin henkilökohtaisissa kilpailuissa.

Benkovic lopetti mäkihyppyuransa vain 21-vuotiaana, mutta silti maailmanmestarina.

Albarellolla (vasemmalla) ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia - toisin kävi.

4) Marco Albarello

Italialainen hiihto oli tekemässä tuloaan 80-luvulla, mutta Marco Albarello aloitti varsinaisen vallankumouksen voittamalla 15 kilometrin perinteisellä matkalla MM-kultaa Oberstdordissa vuonna 1987.

Albarello voitti myöhemmin myös olympiahopeaa, mutta ennen maailmanmestaruuttaan hän ei ollut yltänyt kuin vaivaiset kaksi kertaa pisteille maailmancupissa. Hänestä voidaan siis vapaasti puhua todellisena yllättäjänä.

Tapio Räisänen nousi varamiehestä maailmanmestariksi.

3) Tapio Räisänen

Varamiehenä Lahden vuoden 1978 MM-kisoihin nimetty Tapio Räisänen näpäytti epäilijöitään hyppäämällä todelliseen yllätyskultaan suurmäessä.

Räisänen sai paikkansa Suomen joukkueessa vasta, kun ennakkosuosikki Kari Ylianttila loukkaantui harjoituksissa. Räisänen oli hypännyt MM-karsinnoissa kakkossijalle, mutta siltä häntä ei valittu joukkueeseen.

Kultamitalin saavuttaminen 20 000 ihmisen edessä meni lopulta todella tiukille, sillä Räisänen voitti kilpailun vain 0,3 pisteen erolla Itävallan Alois Lipburgeriin. Arvokisamitali oli Räisäselle uran ainoa.

Leanind Karnijenka (kuvassa vasemmalla) ja Lars Berger (keskellä) eivät näytä uskovan itsekään sijoitustaan.

2) Lars Berger

Ampumahiihdon puolelta tutuksi tullut norjalainen Lars Berger nappasi vuoden 2007 Sapporon MM-kisoissa kultaa 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa – sään suosiollisella avustuksella.

Numero 55 selässään matkaan lähtenyt Berger hiihti maaliin vain hetkeä ennen kesken kisan alkanutta rankkaa lumisadetta, joka pilasi kaikkien selvien ennakkosuosikkien vauhdin alkuunsa.

Kilpailun hopeamitalisti, tuolloin 19-vuotias valkovenäläinen Leanid Karnijenka on toinen hyvä esimerkki lumisateen sotkemasta kilpailusta. Hänen paras maailmancupin sijoituksensa normaalimatkoilla on edelleen 51.

Arkistokuva.

1) Wojciech Fortuna

Tämän listan ykkössijalla ei voi olla muu kuin mäkihyppymaailmassa täysin tuntematon puolalainen Wojciech Fortuna, joka liisi voittoon Sapporon vuoden 1972 MM-kisoissa.

Fortuna oli ensimmäisen kierroksen hypyssään todella nimensä veroinen, sillä tuuli nappasi puolalaiseen kiinni ja heitti hänet hirmulentoon reilusti yli turvallisen laskeutumisalueen.

Toisella kierroksella Fortuna hyppäsi omalla tasollaan eli heikosti, mutta silti hän onnistui voittamaan kultaa niukalla 0,1 pisteen erolla kakkossijoitettuun Sveitsin Walter Steineriin.

Mitä muuta voit odottaa, jos nimesi on Fortuna, onnekas sattuma?