Mäkihypyn olympiavoittaja Toni Nieminen kommentoi mäkihyppymaailman tapahtumia MTV3:n Internet-sivuille kirjoittamassaan "Tonin totuus"-kolumnissa. Tällä kertaa Nieminen kommentoi Suomen maajoukkueen päävalmentajakuvioita.
Kun Tommi Nikunen julkaisi tiedon, että hänen aikansa suomalaisessa mäkihypyssä on ohi, niin nyt pitää miettiä mäkijoukkueen johdon miehitystä kokonaisvaltaisemmin. Tarvitsemme karismaattisen johtohahmon suomalaiseen mäkiurheiluun. Sellainen luo uskottavuutta ulospäin ja helpottaa kaikkien toimintaa.
Tommin lopettamispäätös on ollut sisäpiirin tiedossa jo pidemmän aikaa. Olen järkyttyneenä pohtinut, onko todellakin niin, että Hiihtoliitto alkaa vasta nyt etsiä uutta päävalmentajaa?
Hiihtoliitossa olisi pitänyt herätä asiaan jo siinä vaiheessa, kun sisäpiirille selvisi, että kyseessä on Tommin viimeinen kausi. On kaikkien etu, että paras mahdollinen mies valmentaisi Suomen mäkimaajoukkuetta. Ei kai voida kuvitella, että ollaan sellaisessa asemassa, jossa liiton ei tarvitse kysellä ja houkutella ketään töihin.
Minun unelmamiehitykseni Suomen mäkimaajoukkueeseen olisi ollut: Mika Kojonkoski lajijohtajaksi, Pekka Niemelä päävalmentajaksi ja Janne Väätäinen kakkosvalmentajaksi. Tämä minun haavekuvani ei kuitenkaan toteudu.
Kojonkoski on kansan keskuudessa suosituin vaihtoehto uudeksi päävalmentajaksi, mutta minä en laittaisi Mikaa valmentajaksi. Hän teki jo pitkän päivätyön Suomen mäkihypyn eteen päävalmentajan roolissa. Jos minulla olisi vapaat kädet toimia, niin pestaisin Kojonkosken lajijohtajaksi. Mikalla on laaja kansainvälinen kokemus, jonka puitteissa hän on nähnyt monta tehokkaasti toimivaa järjestelmää. Lisäksi hänellä on valtavat suhteet mäkihyppymaailmassa sekä auktoriteettia. Hänen asiantuntemuksensa pääsisi parhaiten oikeuksiinsa lajijohtajana. Kojonkoski on kuitenkin sitoutunut Norjan joukkueen valmentamiseen.
Suomen mäkihyppyjärjestelmää täytyy kehittää, koska olemme sillä saralla muita huippumaita jäljessä. Lajijohtaja on keskeisimmässä roolissa järjestelmän kehitystyössä. Päävalmentaja pystyy tietysti vaikuttamaan niihinkin asioihin, mutta päävalmentajan ensisijainen tehtävä on keskittyä olennaiseen - eli valmentamiseen - ja saada sitä kautta paras mahdollinen tulos irti porukasta. Lajijohtajan täytyy turvata se, että päävalmentajalla on riittävät resurssit ja mahdollisuudet toteuttaa tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla.
En lähde lajijohtajan tehtävää hoitavaa Janne Marvailaa arvostelemaan. Hän on mielestäni hoitanut leiviskänsä ihan asiallisesti. Janne on kuitenkin tehnyt siinä hommassa pitkän siivun. Järjestelmän kannalta olisi toivottavaa, että mentäisiin paljon eteenpäin. Liiton talous ei ole parhaalla mahdollisella tolalla, mikä vaikeuttaa myös Marvailan toimia. Jos oikeasti halutaan panostaa tulevaisuuteen, niin nyt olisi aika hakea uusia tuulia. Hiihtoliiton johdon olisi aika miettiä, millä miehityksellä tästä lähdetään rakentamaan asioita eteenpäin. Nyt on se paikka, että pitää katsoa tulevaisuuteen, jossa odottaa valtava haaste. Jaksan silti uskoa, että suomalainen mäkiurheilu selviää näistä haasteita, mutta se vaatii skarppaamista kaikilla osa-alueilla.
Minun ykkösvaihtoehtoni Nikusen seuraajaksi olisi ollut Pekka Niemelä. Hänellä on valtava palo valmennushommaan. Lahden viikonlopun aikana tuli kuitenkin tieto, että Pekan jatkosopimus Ranskan valmentajana on varmistunut. Olen äärimmäisen onnellinen Pekan puolesta, koska hänellä on projekti siellä vielä kesken ja ymmärrän, että Pekka haluaa viedä sen loppuun. Tämän jälkeen suomalaisia päävalmentajavaihtoehtoja jää jäljelle Janne Väätäinen ja Ari-Pekka Nikkola. Molemmat ovat hyviä tyyppejä ja hyviä valmentajia, mutta en ole vakuuttunut siitä, ovatko he vielä valmiita päävalmentajan pestiin. He ovat molemmat melko tuoreita kasvoja valmentajapiireissä.
Olen pyöritellyt mielessäni myös ajatusta ulkomaalaisesta päävalmentajasta. Yleisesti tuntuu olevan sellainen asenne, että suomalaisessa joukkueessa kuuluu olla suomalainen päävalmentaja. Jos ajatellaan järjestelmän kannalta, niin Itävallassa on tällä hetkellä maailman tehokkain ja systemaattisin mäkihyppyjärjestelmä. Siellä on myös koulutettu paljon hyviä valmentajia, joten ei mielestäni voisi olla kauhean negatiivinen asia, jos suomalaista mäkimaajoukkuetta valmentaisi itävaltalainen päävalmentaja. Olisiko siinä yksi tapa imeä oppia siitä, kuinka Itävallan järjestelmä toimii?
Jos maajoukkueeseen tulisi joku meidän oman systeemimme ulkopuolelta, niin se toisi lisää myös hyppääjille, jotka voisivat imeä uutta tietoa. Kaksi vahvinta suomalaista ehdokasta, Nikkola ja Väätäinen, ovat jo pidemmältä ajalta tuttuja nykyhyppääjille, joten heidän persoonassaan ei ole hyppääjien kannalta mitään uutta tai lisäarvoa tuovaa. Mitään suurta muutosta he eivät pystyisi tuomaan, koska ovat jo niin tuttuja hyppääjien kanssa - ovatko he jopa liian hyviä kavereita keskenään?
Teksti: Toni Nieminen 3.3.2008.
(MTV3)