USA 2000. Ohjaus: Talylor Hackford. Käsikirjoitus: Tony Gilroy. Kuvaus: Slavomir Idziak. Leikkaus: Sheldon Kahn, John Smith. Lavastus: Bruno Rubeo. Musiikki: Danny Elfman. Tuotanto: Taylor Hackford, Charles Mulvehill. Pääosissa: Russell Crowe, Meg Ryan, David Morse, David Caruso, Pamela Reed, Gottfried John, Pietro Sibille. Kesto: 136 min.
Taylor Hackfordin ura on poukkoillut ylipitkästä eeppisestä jengidraamasta Blood In, Blood Out aina loistavaan psykologiseen jännäriin, Dolores Claiborneen. Todistettavasti elossa on pääosaparin romanssikohusta huolimatta tai sen ansiosta sujuva toimintajännäri, joka sekoittelee toimintaan ja seikkailuun niin sotaelokuvaa kuin ihmissuhdedraamaakin.
Gladiaattorin myötä megatähteyteen noussut Australian hulivilipoika Russell Crowe esittää jämäkkää kansainvälisten panttivankien neuvottelevaa ja vapauttavaa oljenkortta Terry Thornea, joka joutuu parin mutkan kautta hommiin Etelä-Amerikassa sijaitsevaan Tecalaan, jossa paikallisen sissiporukan vangiksi on joutunut amerikkalainen patoinsinööri Peter Bowman (Morse). Bowmanin vaimon Alicen (Ryan) uomiinsa urautunut avioliitto saa uuden piristysruiskeen hänen kaivaessa esiin todelliset tunteensa miestään kohtaan häikäilemättömän ihmiskaupan tiimellyksessä, jonka tiukan tinkimiehen ammattimaisuuden takaa alkaa myös tulvia tunteen paloa.
Hackford tekee selkeästi Hollywood-seikkailua, kuvallisesti täydellistä, musiikin hienosti tukemaa ja dramaattisesti mainiosti kaareutuvaa kerrontaa, jonka puitteet tihkuvat rosoista lisäjännitettä. Suomalaismieliin nousee varmasti useammin kuin kerran tapahtumat Jolon saarella kun sissien räkänokat raahaavat parroittuvaa Peter Bowmannia pitkin viidakkoa. Hackford pystyykin menestyksellisesti siirtelemään kerrontaa panttivangin kurjan arjen ja neuvottelijapuolen romanssia ennustavan puuhastelun välillä.
Kerrotaan, että Hackford oli rakentanut Crowen ja Russellin yhteispelistä varsin kiihkeitä kohtauksia, jotka hän sitten suutuksissaan näyttelijöiden omasta romanssiskandaalista saksi pois. Kiihkeän erotiikan laimeneminen viattomaksi vispilänkaupaksi vaikuttaa olevan itse elokuvalle kuitenkin pelkästään hyväksi, sillä nyt jännitteet ja tarinan painopisteet tuntuvat pysyvän hyvin tasapainossa.
Russell Crowen ei ole tarvinnut taivaltaa kauas Gladiaattorin maisemista luodessaan Terry Thornen jämäkän ja selkä suorana rautasateessa seisovan henkilöhahmon. Eikä olisi tarvinnutkaan, sillä konstailematon karisma tekee jälleen tehtävänsä. Meg Ryan on hyvä tunteittensa ristiaallokon heittelemänä kosmopoliittina; itkeskelevä pikkuvaimo roihahtaa välillä hyvinkin tekeväiseksi naiseksi (rooli olisi tosin varmasti melkoisen erilainen, jos Hackfordin leikkaama romanttinen hehkutus olisi jäljellä). David Morse on tapansa mukaan vakuuttava Fräntin ja Vahasen kohtalotoverina.
Taylor Hackford on siis kääntänyt katastrofin ainekset toimivaksi seikkailuksi, joka täplittyy sopivasti ihmissuhteiden dramatiikalla. Tällä haavaa se on sujuva elokuva panttivangin vapautusyriyksistä eikä sen taustalla roihuavasta lemmen palosta. Aikanaan luultavasti ilmestyvä erikoisvarusteltu DVD voi tietysti esitellä aivan toisenlaiset painotukset.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Sandrew-Metronome