(Island)
Tässä tulee uusin lenkki siihen litaniaan nuoria ja nälkäisiä yhtyeitä, jotka mahdollisesti ”pelastavat popmusiikin”. Jonon päähän vaan, eikä etuilla siellä takana!
Lasvegaslaisen The Killersin viimeisimpiä kuulumisia ovat debyyttilevy Hot Fussin yli viiden miljoonan noussut myynti ja laulaja Brandon Flowersin oma vaatimaton arvio, että bändi on nyt tekaissut erään parhaista albumeista 20 vuoteen. Ne ovat yhdessä kuin äänekäs vaatimus päästä kriittisen rockmedian lahtipölkylle.
Parasta myrkkyä nihkeille arvostelijoille on heittää kehiin Sam’s Townin kaltainen väkevä rockkiekko. Ensilevyn veroista hittiparaatia ei ole tarjolla, mutta bändi paaluttaa paikkansa modernin rockin pääsarjaan entistä kypsemmän ja lähes juurevan soinnin avulla. Biisien suuret teemat, pyörremyrskyt, valtatiet, virtaava vesi jne., ovat periamerikkalaista kuvastoa, joka luo levylle nostalgisen pohjavireen ja linkittää musiikin Bruce Springsteeniin.
Uusia tuulia haeskellaan oikeaan aikaan, sillä Hot Fussin synnyttämän tulvan jälkeen markkinat on kyllästetty pitkäksi aikaa postpunkilta haiskahtavilla levyillä, joiden takana ovat kapeita kravatteja ja kitaroita polven korkeudella roikottavat pojankoltiaiset. Siinä mielessä The Killers jatkaa edelläkävijän tiellä.
Materiaali tuo monin paikoin mieleen newyorkilaisen Interpolin ja bändien yhteiset vaikutteet, varsinkin U2:n. When You Were Young on äkkipäätään arvioiden vuoden komein popsingle, intohimoisen melodian kiillottama kultahippu. Levyn muu materiaali meinaa aluksi latistua sen käärepaperiksi, mutta kokonaisuuskin kantaa lopulta huimien odotusten painon.
Tuotanto on viimeistä piirtoa myöten harkittua. Ihastelkaa kuinka komeasti oopperakuoro kajahtaa Bonesissa (jonka videon on muuten ohjannut fantasiamestari Tim Burton), tai kuinka Exitlude sulkee draaman kaaren levyn viimeisenä kappaleena. Huimimman tunnekuohun harjalla luulet kuuntelevasi Meat Loafia ja siinä vaiheessa minä nostan käteni: adjektiivit loppuvat kesken.
teksti: Mikko Rita