(Island)
The Killers ottaa kolmannellaan kakkoslevynsä Sam’s Townin juurevamman ilmaisun oheen myös Hot Fuss -debyyttinsä riemullista tanssirock-otetta. Day & Agen tunnelmallinen pohjavire on silti surumielisyyteen taipuvainen, jopa todella komeasti 80-lukulaisesti jumppaavassa Human-biisissä. Biisi antaa kuitenkin hiukan väärän kuvan Day & Agesta, ja hyvä niin. Ja toisaalta harmi.
Albumilla on laadukasta materiaalia, joka jopa rokkaa rehdisti. Etunenässä komea aloituskappale Losing Touch ja hassusti ylienergisen Joy Divisionin ja Pavementin ristisiitokselta kuulostava Spaceman. Edellä mainitut huippuraidat muodostavat levyn avauskolmikon, jonka jälkeen kiekon nousukiito läsähtää karmivaan kasarihippailuun Joy Ride.
Onneksi bändi pääsee tästä täräyksestä jaloilleen, vaikkakaan A Dustland Fairytale ei aivan yllä niin maailmoja syleilevään tunnelmaan kuin se voisi. Orkesteri jatkaa levyn keskivaiheilla hiukan huojuen puolivillaiseman materiaalin parissa, joka on pätevää perustavaraa, mutta ei tuo kokonaisuuteen juurikaan lisäarvoa. Eeppinen päätösraita Goodnight, Travel Well yltää taas alkupään erinomaisuuteen ja jättää levystä oikein hyvän viimeisen kuulokuvan.
Periaatteessa Killers on Day & Agella oikeilla jäljillä laajentaessa ilmaisuaan. Mutta kuten tyylillisissä tutkimusmatkoissa monesti käy, kotiintuomisina ei välttämättä ole suurta saalista tai hienoja tarinoita vaan jaarittelua tarpomisesta kiinnostavissa maisemissa. Toki ihanan avarakatseiset pop-hiipparit ovat otollisempia I Can’t Stayn kaltaisille, steel drumein karibialaissävytteisiksi höystetyille rallatteluille, mutta napakan indierockin ystävä kokee moisten kokeilujen parissa ahdistusta.
Day & Age on samaan aikaan hieno ja raivostuttava levy. Laulaja Brandon Flowersin valittava laulutapa alkaa paikotellen rasittaa, mutta parhaimmillaan se on varsin ilmaisuvoimaista. Vaikka sama kahtiajakoisuus kuvaa oikeastaan koko levystä, muutama erinomainen biisi tekee Day & Agesta mainion tuotoksen. Kokonaisutulos tuntuu silti oudosti pienemmältä kuin osien yhteenlaskettu summa.
Teksti: Kimmo K. Koskinen