Future Film, 2011. Valmistusvuosi 1980. Ohjaus Brian De Palma. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääni Monomix. Kesto 100 min.
Brian De Palman ura ohjaajana on ollut pullollaan nousuja ja laskuja. De Palmaa pidetään yleisesti yhtenä epätasaisimmista huippuohjaajista. Välillä osutaan nappiin (Lahjomattomat – The Untouchables ja Scarface - Arpinaama), välillä menee ihan vihkoon (Musta Dahlia ja Femme Fatale). Nyt kauppoihin on saatu vuodelta 1980 oleva jännäri, joka sijoittuu ohjaajan tuotannossa kärkipäähän.
Tappava tunnustus alkaa eroottisella kohtauksella, joka luo pohjan koko elokuvalle. Angie Dickinsonin esittämälla Kate Millerillä on vaikeuksia seksin suhteen miehensä kanssa ja siitä hän avautuu psykiatrilleen tohtori Robert Elliottille (Michael Caine). Katen käynti taidemuseossa päätyy yhden illan suhteeseen tuntemattoman miehen kanssa. Kun Kate murhataan, yrittää etsivä Marino (Dennis Franz) selvittää juttua. Nuori ilotyttö Liz Blake (Nancy Allen) näki murhaajan olevan tummiin vaatteisiin ja tummiin laseihin pukeutuneen naisen. Pian mysteerinainen onkin jo Lizin perässä ja huima takaa-ajo alkaa.
Dickinson oli todella pääosassa leffan alkuosassa. De Palma kuvaa Kate Milleriä todella intensiivisesti, joten tuntuukin oudolta, että Katen yhteydessä esitellyt hahmot heitetään sivuun heti, kun murhaa aletaan selvittelemään. Sen jälkeen pääosassa on puunaamainen Caine ja karkuun juokseva Allen. Kyttärooleihin uransa perustava Franz tekee jälleen nappiroolin ärsyttävänä ja hidasälyiseltä vaikuttavana pollarina.
Lisukkeina helmiä vuosien takaa: alkuperäinen traileri, radiomainos sekä kuva- ja julistegalleriat ovat hupaisia kuvauksia 70-luvun mainonnasta. Lisäksi on katsottavissa pääosien esittäjien sekä ohjaajan biografiat, filmografioita sekä triviaa elokuvasta.
Leffa: * * * * ½
Ekstrat: * * * *