Syöpäpotilaita hoitavien lääkäreiden pitäisi keskustella avoimesti myös niin sanotuista vaihtoehtohoidoista, sanoo huomenna tohtoriksi väittelevä Liisa Salmenperä.
-Joka kolmas syöpää sairastava hakee apua myös vaihtoehtohoidoista. Ellei niistä voi puhua avoimesti lääkärin kanssa, hoitosuhteeseen syntyy "salainen" alue. Miten hyvä suhteesta voi silloin tulla, Salmenperä kysyy. Väitöskirjassaan hän tutkinut ensimmäistä kertaa Suomessa sairaanhoitajien, lääkäreiden ja potilaiden suhtautumista vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Aiemmin on tutkittu vain hoitohenkilökunnan asenteita.
Tutkimuksessa oli mukana 92 onkologista hoitajaa ja yhteensä 234 onkologia, urologia ja terveyskeskuslääkäriä. Rintasyöpäpotilaita tutkimukseen osallistui 216 ja eturauhassyöpäpotilaita 190. Hoitomuodoista Salmenperä valitsi tutkimukseensa yleisimmin Suomessa käytetyt eli, ruokavalio-, vitamiini- ja hivenainehoidot, homeopatian, immunoterapian sekä rukouksen ja reiki-hoidon, joka lukeutuu niin sanottuihin käsillä parantamisen menetelmiin.
Potilaiden asenteet positiivisia
Tutkimuksen mukaan potilaat asennoituvat vaihtoehtoiseen lääkintään virallista hoitoa täydentävänä suhteellisen myönteisesti. Kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista oli sitä mieltä, että vaihtoehtoisia hoitomuotoja voi kokeilla virallisen hoidon rinnalla, ja että niiden käyttö voi lievittää stressiä sekä jännittyneisyyttä.
-Kukaan ei kuitenkaan kertonut käyttävänsä pelkästään vaihtoehtoisia hoitoja, täsmentää Salmenperä.
Vain 8 prosenttia lääkäreistä hyväksyy Syöpäsairaita hoitavien sairaanhoitajien ja lääkäreiden asenteet olivat sen sijaan selvästi kielteisiä. Vain 8 prosenttia lääkäreistä hyväksyi hoidot, 19 prosenttia oli epävarmoja, ja loput vastustivat niiden käyttöä. Perusteena oli se, että vaihtoehtoinen lääkintä voi sisältää tuntemattomia riskitekijöitä, ja mahdollisesti myös hidastaa taudin paranemista. Salmenperän mukaan olisikin aiheellista kartoittaa vaihtoehtohoitojen vaikutuksia.
-Lähes kaikki potilaat kaipasivat tieteellisesti luotettavia tietoja vaikutuksista. Sellaisia ei kuitenkaan ole. Varmaa on vain se, että syöpää ne eivät paranna, Salmenperä painottaa.
Vaikutusten tutkiminen samoin kuin potilaiden omien kokemusten luottavuuden arviointi ei ole edes helppoa.
-Jos eri hoitomuotoja käytetään rinnakkain, voi olla mahdotonta selvittää, mistä mikäkin muutos sairaudessa johtuu, Salmenperä muistuttaa. Kukaan vaihtoehtohoitoja käyttäneistä ei raportoinut haittavaikutuksista. Siitä ei kuitenkaan Salmenperän mukaan voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
-Voihan olla niin, että jos potilas on sijoittanut johonkin kalliiseen hoitoon, hän ei halua kertoa sen olleen hyödytöntä tai jopa haitallista. Toisaalta vaihtoehtohoitajat kohtelevat potilaitaan kokonaisvaltaisemmin kuin lääkärit, ja se voi lisätä positiivisen vaikutuksen tunnetta.
Rukouksestakin apua
Jossain määrin yllättävänä Salmenperä pitää sitä, että potilaat hyväksyivät rukouksen hoitomuotona paremmin kuin reikin, jota pidettiin enemmän "huuhaa"-hoitona.
-Monet potilaista kertoivat myös rukouksen auttaneen eniten. Selitys voi olla siinä, että potilaat ovat kokeneet saaneensa henkistä voimaa jaksaa sairautensa kanssa. Myös ruokavaliohoidosta monet potilaat kertoivat saaneensa paljon apua. Kaksi kolmasosaa potilaista toivoi, että vaihtoehtoisia hoitomuotoja voitaisiin tarjota virallisen terveydenhuollon toimipisteissä. Lääkärit vastustivat sitä ehdottomasti.
(MTV3-STT)