Action-elokuvien totinen toimija.
Sylvester Stallone on näyttelijä, johon henkilöityy miehinen machoilu. Hän on se, joka loi Hollywoodin toimintaelokuviin sankarin, joka vastoinkäymisistä ja haavoittumisistaan huolimatta pelastaa Yhdysvallat pahalta. Huipulle tiensä raivaava nyrkkeilijä Rocky Balboa ja pelottoman sotilaan perikuvana räiskivä Rambo ovat kaksi Sylvester Stallonen luomaa amerikkalaisen toimintaelokuvan suurhahmoa. Samalla ne kuvaavat Stallonen omaa kivistä tietä elokuvamaailman supertähtien joukkoon. Raskaat luomet, epäselvä puhe ja ilmeettömät kasvot ovat Stallonen tunnetuimmat tavaramerkit, joista myös monet pilapiirtäjät ovat saaneet pontta kuvilleen. Stallone on itse kuvaillut itseään: "En ole komea perinteisessä mielessä. Silmäluomeni riippuvat, huuleni ovat vinot, hampaani eivät ole järjestyksessä ja ääneni tulee haudan takaa: kuitenkin tämä kokonaisuus toimii."
Michael Sylvester Enzio Stallone syntyi New York Cityssä 7. kesäkuuta 1946. Hänen isänsä oli italialainen maahanmuuttaja ja äitinsä amerikkalainen kuorolaulaja. Stallonen syntymä ei ollut helppo. Lääkärit joutuivat käyttämään erilaisia apuvälineitä auttaakseen hänet maailmaan, jolloin hänen kasvojensa vasemmanpuoleinen hermosto vammautui. Jäykkien kasvojensa takia Stallone joutui lapsena usein pilkan kohteeksi. Myös hänen hidas puhetapansa kirvoitti monia pilkkaloruja ja vitsejä. Hän onkin kuvannut Manhattanin köyhälistökortteleissa viettämäänsä lapsuuttaan ankeaksi. Vanhempien avioliitto oli myrskyisä, ja he käyttivät suurimman osan ajastaan epämääräisten liiketoimiensa hoitamiseen. Kaksivuotiaana Stallone annettiin kolmeksi vuodeksi sijaiskotiin, ja hän tapasi vanhempiaan vain viikonloppuisin.
Tuolloin heräsi Stallonen kiinnostus näyttelemiseen, sillä hän yritti aina saada huomiota osakseen erilaisilla tempuilla. Yksinäisyyttään hän pakeni sarjakuvien maailmaan ja ryhtyi matkimaan piirroshahmojen tempauksia. Levottoman nuoren miehen koulunkäynti oli yhtä tuskaa. Käyttäytymisongelmien vuoksi hän joutui sulkemaan monien koulujen ovet lopullisesti. Stallonen arvosanat olivat surkeita ja koulukaverit pitivät häntä vähintäänkin omituisena tyyppinä.
Viisitoistavuotiaana Stallone ryhtyi purkamaan energiaansa punttisalilla ja aloitti samalla opiskelun Philadelphian harjaantumiskoulussa. Perusopintojen jälkeen hän sai stipendin Sveitsissä toimivaan amerikkalaiseen korkeakouluun. Siellä hän opiskeli draamaa ja rahoitti opiskelujaan opettamalla tytöille liikuntaa. Saavutettuaan valtaisan suosion opiskelijoiden tuottamassa Kauppamatkustajan kuolema -näytelmässä Stallone alkoi toden teolla haaveilla näyttelijän urasta.
Palattuaan takaisin Yhdysvaltoihin Stallone jatkoi opiskelujaan Miamin yliopiston draamalinjalla. Opettaja ei arvostanut hänen kykyjään, ja huonon menestyksen turhauttamana Stallone lopetti opiskelunsa ja palasi vuonna 1969 takaisin New Yorkiin hakemaan lisävauhtia uralleen. Seitsemän vuoden ajan hän yritti läpimurtoa käsikirjoittajana piiloutumalla nimimerkkien Q. Moonblood ja J. J. Deadlocken taakse. Todellisuudessa hän hankki elantonsa kaikin mahdollisin keinoin, kuten pesemällä eläintarhassa leijonien häkkejä ja paistamalla pizzoja. Hänen onnistui myös päästä valkokankaalle pieniin sivuosiin.
Stallone on mm. esittänyt metroasemilla häärivää häirikköä Woody Allenin elokuvassa Bananas - minä ja vallankumous (1971). Kummisetä-elokuvan roolisuorituksestaan hän sai osakseen ankaraa kritiikkiä. Pääosaan Stallone pääsi muutamassa B-luokan pornofilmissä. Näitä tarinoita hän ei ole juuri halunnut muistella jälkeenpäin.
1970-luvun puolivälissä Stallone muutti Kaliforniaan menestyksen toivossa. Ensimmäinen askel suosioon oli nostalginen jengileffa Brooklynin kuninkaat (The Lords of Flatbush, 1974), jonka hän kirjoitti ja näytteli yhdessä Henry Winklerin kanssa. Menestys toi Stallonelle lisää töitä, mutta todellisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1976 näyttelemällä kovaosaista nyrkkeilijää Rocky Balboaa, joka raivasi tiensä huipulle armottomalla työllä. Stallone myös kirjoitti tarinan itse. Aiheen kertomukseensa hän sai seurattuaan Muhammad Alin ja tuntemattoman nyrkkeilijän Chuck Wepnerin välistä ottelua. Wepner kesti mestarinyrkkeilijän pyörityksessä kaikkiaan viisitoista erää. Stallone laati käsikirjoituksen ensimmäisen version kolmessa päivässä ja onnistui löytämään projektilleen rahoittajan. Pienellä budjetilla ja alle neljässä viikossa kuvatusta Rockysta tuli epäilyistä huolimatta todellinen yleisömenestys. Elokuva niitti mainetta saamalla parhaan elokuvan ja parhaan ohjaajan Oscar-pystit. Rockyn tuoman menestyksen turvin Stallone nousi Hollywoodin hyvin ansaitsevaan tähtikaartiin.
Sylvester Stallone tuli tunnetuksi elokuvista, joissa vuorosanat oli korvattu suoralla toiminnalla. Hän loi kasvot ärhäkälle, säännöistä piittaamattomalle ja kovaotteiselle taistelijalle nimeltä Rambo. Hän jatkoi työtään myös valkokankaan takana kirjoittamalla ja ohjaamalla. Hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa elokuvissa Staying Alive (1983) ja Cobra - lain vahva käsi (The Cobra, 1986). Kyllästyttyään supermiehen rooliin Stallone halusi menestyä myös vakavasti otettavana näyttelijänä. Hän yritti muun muassa komedioita, mutta kriitikoilta ja katsojilta ei kiitosta herunut.
Vahingosta viisastuneena hän palasi vuonna 1993 takaisin action-filmien pariin ja teki Renny Harlinin ohjauksessa vakuuttavaa työtä elokuvassa Cliffhanger - kuilun partaalla (Cliffhanger, 1993). Hänen roolisuorituksensa elokuvissa Demolition Man (1993) ja Copland (Cop Land, 1997) ovat saanet niin kriitikoilta kuin elokuvayleisöltäkin kiitosta. Demolition Man -elokuvaa on pidetty onnistuneena scifi-parodiana, jossa 90-luvun kovin kyttä ja konna ottavat yhteen utopistisen onnellisella 2030-luvulla. Lähes samoilla linjoilla jatkoi sarjakuvafilmatisointi Judge Dredd (1995), mutta suuresta budjetista huolimatta tuloksena oli täysi floppi niin taiteellisesti kuin taloudellisesti. Menestyksekkäitä leffoja eivät olleet myöskään Spesialisti (The Specialist, 1994), Ammattitappajat (Assassins, 1995) ja Daylight (1996).
Stallonen 2000-luvun leffoja on mm. vuonna 1971 valmistuneen brittielokuvan Get Carter uusintafilmatisointi Tappakaa Carter (Get Carter, 2000). Siinä Stallone esittää mafian miestä, jolla on kosto mielessään. Renny Harlinin ohjaamassa autourheiluleffassa Driven (2001) Stallone näyttelee entistä mestarikuskia, joka yrittää auttaa nuoren ajajalupauksen takaisin pistekantaan. Stallone laati elokuvan käsikirjoituksen itse. Driven-leffan jälkeen valmistui kepeä komedia My Little Hollywood (2001), ja sitten oli jälleen vuorossa toimintaa jännärissä D-Tox (2002). Siinä Stallone on henkisesti romahtanut ex-poliisi, joka sotkeutuu poliisien ammattikuntaa repivään murhavyyhtiin. Vuoden 2002 Stallone-tarjontaa edustaa myös romanttinen komedia Avenging Angelo, jossa Sly sai näytellä itsensä Anthony Quinnin kanssa. Quinn, joka kuoli pian elokuvan valmistumisen jälkeen, esittää leffassa Angelo-nimistä gangsteria ja Stallone hänen henkivartijaansa. Huhuja Rambo nelosen kuvauksista on kuultu jo kauan, ja ne elävät yhä sitkeästi.
Pitkän uransa aikana Sylvester Stallone ei ole onnistunut keräämään alan arvostetuimpia pokaaleja palkintohyllyynsä. Sai hän sentään parhaan näyttelijän palkinnon Copland-roolistaan Tukholman filmifestivaaleilla 1997 ja USA:n scifi-, fantasia- ja kauhuleffojen akatemian kunniapalkinnon elämäntyöstään niin ikään vuonna 1997. Valtaosan maininnoista Sly on kerännyt surkeimpien näyttelijöiden listoilla. Vuonna 1990 hänet valittiin vuosikymmenen huonoimmaksi näyttelijäksi, ja varsinainen surkeuden huippu tuli vuonna 2000, jolloin hänet nimitettiin koko vuosisadan huonoimmaksi näyttelijäksi. Urasaavutuksina voitaneen pitää myös uskomatonta määrää huonoimman näyttelijän Razzie-palkintoja ja -ehdokkuuksia, joita Sly on napannut eri rooleistaan jo vuodesta 1985 alkaen.
Stallonen asemaa action-leffojen kestosankarina ei voi kuitenkaan kiistää, ja siitä on osoituksena peräti koko vuosituhannen action-sankarin arvonimi, joka sinetöi Stallonen uran Las Vegasin palkintogaalassa heinäkuussa 2002.
Öljyväreilla vapaa-aikanaan maalaavaa Sly on pitänyt jatkuvasti yllä käsikirjoittajan taitojaan ja ehtinyt luoda ja tuottaa myös tv-sarjan Father Lefty , joka saattaa jopa päästä valtakunnalliseen levitykseen CBS-kanavalla.
Stallonen yksityiselämän väriläiskänä voidaan pitää hänen vuonna 1986 solmimaansa toista avioliittoaan tanskalaisen povikuningattaren Brigitte Nielsenin kanssa, joka nähtiin miehen vastanäyttelijänä elokuvissa Cobra ja Rocky IV. Myrskyisä suhde kesti vajaat kaksi vuotta ja pariskunnan eroa puitiin laajasti lehtien palstoilla. Stallonella on nyt menossa kolmas avioliitto, jonka hän solmi entisen mallin Jennifer Flavinin kanssa vuonna 1997. Heillä on kolme tytärtä, Sophia Rose, Sistine Rose ja toukokuussa 2002 syntynyt Scarlet Rose.
Tosielämässä Sylvester Stallone on taistellut lasten hyvinvoinnin puolesta. Sydänvikaisen vanhimman tyttärensä Sophia Rosen onnistunut leikkaus ja siitä toipuminen on saanut Stallonen keräämään varoja lastensairaaloiden hyväksi. Ilmeettömästä kovanaamasta on todellisessa elämässä kuoriutunut pehmeä isähahmo.
Teksti: Krista Kukkanen / Ville Lähde / Marjo Turunen