Suojelupoliisi paljastaa miksi Lockerbien pommivaroitusta ei uskottu

Iskun jälkeen kävi ilmi, että CIA oli saanut varoituksen Pan Amin Frankfurtista Yhdysvaltoihin suuntautunutta lentoa vastaan suunnitellusta pommi-iskusta. Varoitus oli soitettu Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystöön.

Suomi, Terrorismi ja Supo -kirjan artikkelissa paljastuu miksi varoitussoittoon ei uskottu. Terrorismin historiaa käsittelevä kirja julkaistiin tiistaina.

Näin asiat etenivät tutkija Christian Jokisen kirjoittaman artikkelin mukaan.

Tapahtumat alkoivat vuotta aiemmin

25. tammikuuta 1988 Israelin Helsingin suurlähetystö ilmoitti suojelupoliisille, että arabialaisittain huonohkoa englantia puhunut mies oli soittanut ja kertonut pommista El Alin lennolla Kööpenhaminasta Tel Aviviin. Mies kertoi pommin asettamisesta maksetun 15000 dollaria ja että asiasta tietäisi enemmän Hämeenlinnassa asuva israelilainen Ghasan J. Pommin asettamisessa olisi mukana suomalainen tyttö.

Supo tarkisti asian ja Hämeenlinnasta todella löytyi tuon niminen Israelin arabi. Ghasan oli tullut Suomeen 1985, avioitunut ja sittemmin eronnut. Mies työskenteli sahalla laitosmiehenä. Rikosrekisterissä ei ollut merkintöjä.

Kaksi ylietsivää lähti Hämeenlinnaan tapaamaan miestä, joka tuskastui epäilyistä. Jonkin aikaa mietittyään mies oli päätynyt siihen, että toinen Israelin arabi, nimeltään Raad, saattaisi olla soittaja. Tämä puhui huonoa englantia arabialaisittain ja saattoi olla kateellinen Ghasanin kansalaisuushakemuksesta. Motiivina saattoi olla halu sotkea kansalaisuushakemus.

Supo päätteli, että soittajan täytyi tuntea Ghasan, koska tiedot olivat täydelliset. Vain puhelinnumero puuttui, mutta sen Ghasan oli vaihtanut häirintäsoittojen takia.

Etsivät jatkoivat selvittelyä Hämeenlinnassa. Raadin asunnosta löytyi tämän appiukko, joka piti Raadia aavistuksen häiriintyneenä. Appiukko oli mm. saanut uhkauskirjeen, jossa häntä oli kehotettu olemaan ystävällisempi vävyään kohtaan.

Etsivät jatkoivat Ghasanin ex-vaimon luokse, mutta tämä oli terroriepäilyistä hämmästynyt.

Raad löytyy

Kirjan artikkelissa kerrotaan, että etsivät palasivat Raadin asunnolle, jossa mies otti heidät vastaan kohteliaasti, mutta hermostuneesti. Supon miehet olivat esitelleet itsensä, mutta Raad totesi heidän olevan Israelin suurlähetystöstä. Poliisit korjasivat asian, nauhoittivat Raadin ääntä tunnistusta varten. Etsiville jäi epäluotettava kuva ja he kirjasivat raporttiin Raadin "tietävän luultavasti uhkaussoitoista enemmän".

Ghasan oli maininnut myös toisesta ystävästä, algerialaisesta B:stä. B oli pitänyt Raadia erikoisena ja kertonut hänellä olevan alemmuuskompleksin.

Asia jäi supossa selvitettäväksi.

Uudet uhkaussoitot

Heinäkuussa Israelin suurlähetystö ilmoitti kahdesta uudesta puhelusta. 12.7 ja 14.7 kerrottiin jälleen El Alin koneessa elokuussa räjähtävistä pommeista. Lähtöpaikka oli jälleen Kööpenhamina.

Ensimmäisessä puhelussa soittaja oli ollut arabialaisittain huonoa englantia puhunut mies, joka oli syyttänyt jälleen Ghasania. Toisessa puhelussa "Hub Richardiksi" esittäytynyt mies oli kertonut soittavansa Hollannista. Mies oli sanonut työskentelevänsä libyalaisessa yhtiössä ja kertonut Suomessa asuvan Ghasan -nimisen miehen olleen PLO:n koulutusleirillä Libyassa ja saavan rahaa PLO:lta. Ghasanin sanottiin avustavan El Alin koneen räjäyttämisessä ja että mukana olisi tämän suomalainen tyttöystävä.

Taas Hämeenlinnaan

Supon etsivät lähtivät taas Hämeenlinnaan puhuttamaan, mutta he tavoittivat vain Raadin, joka kiisti syyllistyneensä mihinkään. Supo kertoi epäilevänsä Raadia soittajaksi. Mies oli hermostunut ja ollut varsin aggressiivinen, mutta kiistänyt kaiken.

Supo päätyi kuitenkin toiseen arvioon. Appiukolle lähetetyn uhkauskirjeen, Raadin ja Ghasanin välisen kaunan, algerialaisen B:n kertoman sekä Israelin suurlähetystössä tehdyn epävirallisen äänivertailun (Raad oli 85 prosentin todennäköisyydellä soittaja) perusteella supo arvioi Raadin olevan soittajan.

Raadille vihjaistiin, että jos soitot eivät lopu, edessä olisi tarkempi tutkimus, jonka tulokset saattaisivat vaikeuttaa Raadin oleskelu- ja työluvan jatkamista.

Supon arvion mukaan tapaus vaikutti yksinkertaiselta: Raad halusi mustamaalata Ghasania. Tiedot kerrottiin Israelin lähetystöön.

Seuraava soitto Yhdysvaltojen lähetystöön

Neljä kuukautta myöhemmin, 5. joulukuuta 1988 Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystö sai puhelun. Soittaja oli arabialaisittain huonoa englantia puhuva mies. Soittaja kertoi Ghasanin saavan pommilähetyksen Frankfurtissa olevalta Abdullahilta. Pommin kuljettaisi tuntematon suomalainen nainen, joka matkustaisi Frankfurtiin ja sieltä eteenpäin Yhdysvaltoihin Pan Amin koneella.

Soittaja nimesi Hämeenlinnassa asuvan Ghasanin ja Abdullahin Abu Nidal-järjestön jäseniksi. Soittajan mukaan Ghasan oli äskettäin saapunut Libyasta ja suunnitelma oli tehty siellä.

Yhdysvaltain lähetystöstä soitettiin supon ulkoisen turvallisuuden toimiston päällikölle Urmas Rinteelle. Tämä kertoi amerikkalaisille Israelin lähetystöön tulleista puheluista ja supon selvityksistä. Soittajaksi epäiltiin jälleen Raadia.

Muuta ei nyt supossa kirjan mukaan tehty.

Yhdysvallat kuitenkin varoitti omia diplomaattejaan mahdollisesta terroriuhasta. Tieto päätyi myös lentoyhtiöille. Yleisöä ei varoitettu.

Kolme viikkoa myöhemmin Pan Amin Lontoo-New York -kone räjähti.

Iskun jälkeen Hämeenlinnaan

Lockerbien jälkeen suponkin suhtautuminen muuttui. Iskua seuraavana päivänä supon edustajat matkustivat taas Hämeenlinnaan ja hakivat Raadin työpaikaltaan puhutteluun. Tämä kiisti tietävänsä mitään pommeista tai soitoista.

Puhutukset eivät tuoneet lisävaloa. Myöhemmin supolle selvisi, että PLO:n Helsingin tiedotustoimistoon oli tullut 87-88 kuusi sisällöltään omalaatuista puhelinsoittoa. Toimiston johtaja Zuheir al-Wazir tunnisti Raadin soittajaksi äänitunnisteen perusteella.

Supon johtopäätökset

Supon omissa arvioissa todettiin 5. joulukuuta tulleessa uhkaussoitossa yhteneväisiä piirteitä Pan Amin turman kanssa, vaikka tutkinnassa ei soittoa ja Suomen pään asiakokonaisuutta yhdistäviä seikkoja ei ollut löytynyt.

Vahvoista epäilyistä huolimatta Supo totesi, ettei se ollut saanut ehdotonta varmuutta soittajan olleen Raadin.

Sen sijaan supo oli vakuuttunut siitä, että Ghasan oli tekoihin syytön. Supon käsityksen mukaan hänellä ei ollut mitään tekemistä lentoturman kanssa.

Huhut velloivat

Tieto varoitussoitosta paljastui myös tiedotusvälineille. Vaikka supo oli julkisesti kiistänyt suoran yhteyden Suomen ja iskun välillä, Suomi-kytkennät elivät maailman lehdistössä. Eri artikkeleissa epäiltiin esimerkiksi CIA:n virkailijoiden kuljettaneen pommia Suomen läpi.

Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamies kertoi Yhdysvaltain viranomaisten saaneen kolme kuukautta ennen Pan Am -räjäytystä 105 varoitusta lentokoneisiin tarkoitetuista pommeista. Kahdeksasta annettiin samanlainen varoitus.

Frankfurt-kytkös ei kuitenkaan ollut perätön. Länsi-Saksan terrorismintorjunnan yksikkö oli löytänyt PLFP:n turvataloihin, mm. Frankfurtissa, tehdyissä kotietsinnöissä Lockerbien pommin kanssa samanlaisia semtex-kasettisoittimia.Kotietsinnät tehtiin ennen Pan Amin lennon räjäytystä.

Laajassa tutkinnassa pommin sisältänyt laukku kyettiin jäljittämään Maltalle ja sieltä lennolle Frankfurtiin. Frankfurtissa laukku lastattiin Pan Amin lennolle Lontoon kautta New Yorkiin.

Libya-viitteetkään eivät olleet vääriä. Lockerbie oli osa Muammar Gaddafin kostoiskuja länttä vastaan.

Helsinki-viitteitä ei amerikkalaisten ja skotlantilaisten viranomaisten julkaisemissa tutkimuksissa paljastanut. Myöhemmin tutkijat totesivat toteutuneista yhtäläisyyksiä huolimatta Helsingin lähetystöön tulleen soiton perättömäksi ilmoitukseksi. Olennainen osa tässä oli epäilemättä suojelupoliisin selvitys asiasta.

Katso Jarkko Sipilän juttu (Seitsemän uutiset 18.10.2011)