Alppihiihdon maailmancup on kärsinyt tällä kaudella lämpimän sään aiheuttamista peruutuksista, mutta todellinen epäonnenlaji on ollut suomalaisille menestyksekäs freestyle. Joulukuu jäi kokonaan väliin Ranskan osakilpailujen peruuntumisen takia ja osittain sama tahti on jatkunut tammikuulle. Urheilijat odottavat innoissaan, mutta tuskissaan kilpailuja, jotka väkisinkin pakkaantuvat muutamille viikoille.
Suomi on kuulunut vuosia kumparelaskun eliittiin, mutta tämän kauden tasosta on vaikea sanoa vielä mitään. Pohjois-Amerikan kiertue ei mennyt hyvin, ja joukkue palasi Rukan maisemiin harjoittelemaan ja kilpailemaan Nordic Cupin merkeissä. Mikko Ronkainen, Tapio Luusua ja Sami Mustonen osoittivat, että taito on tallella, kun vain olisi kisoja. Silti ei voi olla kaipaamatta Mr. Kumparelaskua, Janne Lahtelaa, joka nykyään vaikuttaa japanilaislaskijoiden valmentajana.
Freestyle on kyennyt uusiutumaan viime vuosien aikana. Olympialaisstatuksen omaavien hyppyjen ja kumparelaskun lisäksi lajivalikoimaan on saatu mukaan skikross ja half pipe, joista varsinkin jälkimmäisellä on suomalaisittain kovia odotuksia. Sanni Leinosen kaksoisveli Kalle Leinonen on todellinen suksitaituri, jonka menoa rinteessä on ilo seurata. Kallen monipuolinen taituruus olisi ollut ratalaskussakin kovaa valuuttaa, mutta rennon letkeä tamperelainen on valinnut omaan meininkiinsä sopivan lajin ja nauttii laskemisesta täysillä. Siitähän koko hommassa on kuitenkin kyse.
Kalle saa oivaa tukea ja kaveriseuraa kuusamolaisesta Antti-Jussi Kemppaisesta, joka veikeän vilpittömällä olemuksellaan on jo vienyt yhden kisan nimiinsä. A-J ja Rukan big air -kilpailun voittanut Johannes Rinne ovat Kallen ohella se kolmikko, johon katseet suuntautuvat kauden aikana. Valmentaja Petteri Rauhalalla on dynaamisen nuori kolmikko vedettävänään, mutta Rukan kilpailu osoitti, että nuoret ovat jo omaksuneet oikealla tavalla idolin aseman. Kaikki otetaan remmiin mukaan ja pienintäkään taituria ei pudoteta kelkasta. Tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta ja huomaa, että freestyle houkuttelee oikeasti nuoria suksille ja siitä on kiittäminen lukuisia junnuohjaajia, mutta erikoisesti lajipäällikkö Marko Mustosta, jonka käsialaa koko operaatio on.
Skikrossarit ovat päässeet kilparadalle kerran, jolloin maailmancup järjestettiin yhdessä maailman karuimmista hiihtokeskuksista, Ranskan Flainessa. Juha Haukkala jäi tällä kertaa onnettomasti asennettuihin lähtöportteihin ja menetti mahdollisuutensa, mutta omaa taitavana ja todella vahvana laskijana kaikki mahdollisuudet menestyä. Haukkalan vanavedessä paikasta auringossa taistelevat myös Petri Ruotsalainen ja Juhani Vainio, mutta valmentajaresurssin löytäminen skikross-joukkueelle olisi menestyksen takia välttämätöntä.
Hypyissä Suomella ei ole edustajaa ja big air ei kuulu arvokilpailujen lajivalikoimaan, joten menestymisen suhteen freestylen toiveet lepäävät kumparelaskijoiden, skikrossareiden ja half pipe -joukkueen harteilla. Nuoria on tulossa lajien pariin, mutta tyttöjen vähäinen lukumäärä kaipaisi korjaamista. Olisiko seuraavaksi vuorossa kampanja, jotta saataisiin houkuteltua tytöt rinteeseen ja sieltä kaveriporukalla kisoihin? Rimaa ei kannata asettaa liian korkealle, pääasia on aina harrastamisen mielekkyys.
Teksti: Jyrki Lehto
(MTV3)