Suomi 2006. Ohjaus: Raimo O.Niemi. Käsikirjoitus: Heikki Vuento. Kuvaus: Kari Sohlberg. Leikkaus: Jukka Nykänen. Tuotanto: Leila Lyytikäinen, Claes Olsson. Pääosissa: Tiia Talvisara, Janne Saksela, Vuokko Hovatta, Miia Nuutila, Kari-Pekka Toivonen, Peter Franzén. Kesto: 97 min. Levittäjä: Nordisk Film.
Suden arvoitus on saanut paljon ennakkojulkisuutta, koska sillä oli kunnia aloittaa Suomessa digitaalisen esitystekniikan aikakausi. Amerikkalainen elokuvateollisuus on jo monta vuotta vannonut digitaalisuuden nimeen ja samaan hengenvetoon surkutellut sitä, että hieno digitaalitekniikka menee hukkaan maissa, joissa digitaaliselle materiaalille ei löydy sen vaatimaa esityskoneistoa. Helsingin Tennispalatsissa voi nyt arvioida, näyttääkö digitaalinen kuva mullistavasti erilaiselta.
Raimo O. Niemen Poika ja ilves menestyi hienosti 90-luvun lopussa, jolloin kotimainen elokuva alkoi laajemminkin kiinnostaa katsojia. Nyt on tytön ja sutten aika. Niemen seikkailuelokuvassa on perhekiemuroita, somia sudenpentuja, takaa-ajoja, hölmöjä rikollisia ja Kuusamon uljaita erämaamaisemia.
12-vuotias Salla tuntee vetovoimaa luontoon ja mystistä yhteyttä susiin. Susista ovat kiinnostuneita myös poronhoitajat, joiden elinkeinoa nämä suurpedot uhkaavat. Salametsästäjillä on omat katalat intressinsä. Salla päättää, että näiden susia uhkaavien intohimojen edessä hänen on toimittava nopeasti ja rohkeasti. Avukseen hän värvää ensin hieman nössöltä vaikuttavan luokkakaverinsa Matiaksen. Elokuvan pääosia, Sallaa ja Matiasta, näyttelevät raikkaaat ja luonnolliset nuoret Tiia Talvisara ja Janne Saksela. Tunnetta kiusallisen teennäisestä koulunäytelmästä ei synny missään vaiheessa.
Suuri seikkailu alkaa, kun Salla ja Matias pelastavat kaksi orpoa sudenpentua salametsästäjien kynsistä ja ryhtyvät erilaisiin juoniin pentujen kätkemiseksi. Peter Franzén on koomisissa rooleissaan toki hauska mutta aina samanlainen. Nyt hän on salametsästäjien pomo, joka näyttää siltä kuin olisi karannut Pölösen Emmauksen tiellä -elokuvasta sähläämään Lappiin. Hän on yksinkertainen ja kaameisiin kuteisiin pukeutunut juntti, joka machoilee Simo-koiransa kautta ja osoittautuu lopulta oikeaksi pupupöksyksi.
Susien pelastusoperaation rinnalla käsitellään Sallan tasapainoilua adoptiovanhempien ja paikkakunnalle vuosien jälkeen palanneen biologisen äidin välillä. Vuokko Hovatan näyttelemästä biologisesta äidistä on tehty tarpeettomasti kummajainen, varsinainen Lapin noita. Kipeiden asioiden myötä kasvetaan, ja elämästä selvitään hengissä.
Vaikeiden asioiden käsittely on välillä valitettavasti hieman kliseiden latistamaa, mutta onneksi Niemi taitaa tarinan kuljettamisen. Luontoseikkailulle ja hellyttäville susille olisi voinut antaa enemmän tilaa kuin perheongelmille. Pohjoisen uhkeita maisemia sen sijaan saamme katsella yllin kyllin moninkertaisen Jussi-voittajan, mestarikuvaaja Kari Sohlbergin linssin läpi. Kuusamon maisemia ihaillessa voi melkein kuulla korpin laulavan.
Teksti: Minna Karila