Alppihiihdon maailmancup lähestyy ainakin syöksylaskijoiden osalta kauden kliimaksia, vaikka kilpailukalenterissa ollaan suurin piirtein puolessa välissä ja finaalit häämöttävät vasta maaliskuussa. Tällä kaudella ei ole arvokisoja, joten on aika punnita, kuka on järjestyksessään 64. Kitzbühelin Hahnenkammin Streifin kuningas.
Pikagalluppien teko maailman kovimmasta syöksystä on turhaa, niin yksimielisiä ovat entiset ja nykyiset huippulaskijat Kitzbühelin syöksystä. Alppihiihtoa kauemmin seuranneet muistavat varmasti "Crazy Canucksit" (Ken Read, Dave Irwin, Dave Murray ja Steve Podborski), hullut kanadalaiset, jotka kuolemaa halveksuen laskivat kisasta toiseen ja yleensä voitosta voittoon. Heidän periaatteenaan oli yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Kanadalaiset laskivat parhaimmillaan äärimmäisiä riskejä ottaen mutta samalla tietäen, että vaikka kolme heistä joutuisi sairaalaan, yksi korjaisi potin. Heistä Read ja Podborski ovat Streifin valloittajia.
Unohtaa ei sovi myöskään suomalaisia alppihiihtäjiä, jotka ovat ylipäätään startanneet koko radalle. Hiihtoliiton nykyinen alppilajien päällikkö Janne Leskinen tuntee radan vaatimukset, mutta syytä on myös muistaa takavuosien huimapään Pertti Ruuskasen edesottamukset Hahnenkammin vaativalla rinteellä.
Viime vuonna Kitzbühelin syöksyn vei itävaltalaisten nenän edestä USA:n Daron Rahlves. Super-G:n maailmanmestari 2001 (St.Anton) pilasi jälleen kymmentuhatpäisen katsojajoukon juhlat ja tykitti legendaarisen radan nopeimmin. Rahlves on itse sanonut arvostavansa syöksyvoittonsa huimasti korkeammalle kuin maailmanmestaruuden. Näin hän kuvailee viimevuotista laskuaan:
- Heti startin jälkeen vauhti on hirvittävä. Käännöksiin on päästävä täsmälleen oikeaan aikaan ja hyvässä linjassa. Tunsin, että vauhtini oli hyvä ja
(
, Rahlvesin suksenhuoltomies) oli tehnyt loistavaa työtä, sukseni toimivat mahtavasti! Hausbergiin (kuuluisa kohta rinteessä, jossa käännös on jyrkästi eri suuntaan jäisellä rinteellä ja rinne viettää aivan eri suuntaan kuin laskija on menossa) saavuttaessa sain heti laskulinjasta kiinni ja onnistuin pysymään laskulinjassa.
Tällä kohtaa yleensä tehdään lisää vauhtia tai menetetään se. Valoa oli vähän, ja rinne oli röykkyinen. Laskin uhkarohkeasti ja lensin vastakumpuun, mikä tuntui kuin olisi laskenut päin tievallia. Laskuasentoni aukesi totaalisesti. Paha paikka. Rutistin väkisin laskuasentoon ja yritin saavuttaa mahdollisimman kovan nopeuden maaliin saakka. Ylitettyäni maaliviivan halusin vain nähdä tulostaululle. Starttasin numerolla 26 ja kun näin, että numero 1 oli taululla, tiesin tehneeni hyvän laskun.
Mutta kisa ei ollut ohitse. Neljä kovaa itävaltalaista ja heistä viimeisenä
numerolla 30, olivat tulematta. Jokainen yritti omalla vuorollaan, ja kun Eberharter tuli maaliin neljäntenä, oli uskomatonta, kuinka valtaisa yleisö meni kerta kaikkiaan hiljaiseksi. Heidän sankarinsa ei voittanutkaan. Se oli minulle suuri hetki ja valtaisa helpotus!
Vaikka viimevuotinen syöksy jouduttiin sääolosuhteiden takia käymään hieman lyhennetyllä radalla, ei se himmennä Rahlvesin voittoa. Mies itse koki ennen kilpailua olevansa yläosalla parhaassa iskussa ja olisi halunnut laskea koko radan.
Tämän kauden syöksyjä vaivanneet peruuttamiset ovat vaikeuttaneet syöksylaskijoiden keskittymistä ja harjoittelua, ja tiistain harjoitusten peruuntuminen runsaan lumentulon takia lisää varmasti myös järjestäjien ahdinkoa. Rataa on kunnostettu valtavasti ennen harjoituksia, ja nyt koko koneisto häärii täydellä miehityksellä Streifin kimpussa mahdollistaakseen alppihiihdon maailman hurjimman syöksytapahtuman.
Itävaltalaiset ovat jälleen kerran suurimpia suosikkeja, mutta haastajia riittää. On selvää, että keliolosuhteet tulevat vaikuttamaan lopputulokseen, mutta Hermann Maierin sanoin:
- Rinteen tulee olla jäinen, muhkurainen ja jyrkkä. Silloin siinä on haastetta kilpailijoille ja nautintoa katsojille.
Toivottavasti ilmojen haltija kääntyy suosiolliseksi ja mahdollistaa kilpailun, sillä niin laskijat kuin katsojatkin ovat ansainneet tämän vauhtinautinnon!
Teksti: Jyrki Lehto
(MTV3)