Alppihiihdon MM-kisat Sveitsin St. Moritzissa etenevät kuin sveitsiläinen kello: kaikki toimii tyylikkäästi ja tarkasti. Ensimmäisen viikon lumisateista järjestäjät selvisivät tehokkaan toimintansa ansiosta hienosti, sillä yhtään lajia ei jouduttu siirtämään. Ainoastaan harjoitusaikoja rukattiin hieman.
Toinen kisaviikko on ns. "suomalaisviikko", jolloin radalle säntäävät suomalaislaskijat Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen johdolla. Sääennuste lupaa hyvää ainakin alkuviikolle, joten puitteet ovat kunnossa.
Sami Uotilan loukkaantuminen sattui mahdollisimman ikävään aikaan, sillä mies oli juuri löytänyt itseluottamuksen ja loistavan suksiparin alleen. Nyt täytyy toipua, kuntoutua ja etsiä uusi toimiva suksipari seuraavan kauden lumille. Tsemppiä Sami, kaikki kääntyy vielä voitoksi!
Miesjoukkueen viimeistelyleiristä Itävallassa oli tulla varsinainen lumileiri, sillä lunta tipahti taivaalta yli metri kahdessa vuorokaudessa. Hiki virtasi valmentajilla ja huoltajilla heidän kunnostaessaan Westendorfin rinnettä urheilijoita varten. Tämän päivän alppihiihdossa ei ainakaan laiskuudesta voi syyttää ketään, jokainen painaa hommia täysillä ja mikä tärkeintä, sydämellä.
Kalle Palanderin suksi kulkee todella mallikkaasti. Pujotteluun on varmuus löytynyt, mutta viimeistelyleiri osoitti, että Kalle on mennyt hurjasti eteenpäin myös suurpujottelussa. Asenne ja tahto ovat huippuluokkaa ja välillä mies painaa oranssi "motivaatiotakki" hulmuten rinteessä, kun sattuu huonompi päivä. Mutta treeniä ei jätetä väliin.
Innsbruckissa Juuso Aulangon kanssa asuva Jukka Leino on vihdoin saanut keskittyä alppihiihtoon kunnolla ja se näkyy tuloksissa. Pujottelupisteitä on luvassa lisää loppukaudesta maailmancupissa, ja MM-kisoja ajatellen veikeä nopsajalka on loistavassa asemassa; mitään hävittävää ei ole! Ei olisi lainkaan ihme, jos Leino täräyttäisi sijoille 15- 20.
Valmentaja Christian Leitnerin oppiin Itävallassa pääsi myös nuori Jukka Rajala, joka ammentaa varmasti kaiken tietotaidon niin valmentajilta kuin laskijoiltakin. MM- kisat ovat Rajalalle vielä kokemuksen hankkimista, mutta tulevaisuudessa kannattaa miehen nimi muistaa.
Naisissa Henna Raita on valmistautunut kisoihin hakien varmuutta laskuihin Eurooppa cupien kautta ja Tanja Poutiainen puolestaan on viimeistellyt kuntoaan Levillä neljän silmäparin valvonnassa. Voi vain kuvitella, kuinka palavasti Tanja halajaa jo Sveitsin rinteille näyttämään osaamisensa.
Kisafiilis huippuluokkaa
Suomen pieni, mutta tulinen alppijoukkue majoittuu MM-kisoissa Pontresinan perinteikkäässä Rosatch- hotellissa, jossa vuoden 1948 talviolympialaisten Suomen joukkue jo majoittui. Pontresina sijaitsee vain reilun kymmenen minuutin ajon päässä kisarinteistä ja St. Moritzin hälystä, joten keskittymisrauhaa ainakin on.
St. Moritzin kaupunki sijaitsee järven rannalla upeiden vuorten keskellä ja viimeinen lumisade teki maisemasta sanoinkuvaamattoman kauniin. Televisiolähetykset ja kuvat välittävät keskuksesta sellaista viestiä, jota ei saisi hurjimmillakaan mainosrahoilla.
Ilmapiiri jet setin suosimassa hiihtokeskuksessa on iloinen, mutta ei liian riehakas. Edellisten MM-kisojen ( St. Anton, Itävalta 2001) itävaltalaishumppa ja oluen läträäminen saivat niin suuret mittasuhteet, että itse urheilu oli välillä unohtua. St. Moritzissa osataan kannustaa kaikkia ja kilpailutapahtumien juontajat osaavat asiansa. Esimerkiksi naisten syöksyssä ruotsalaislaskijattarien liukuessa viimeisiä satoja metrejä kannustettiin heitä Abban tahtiin ja ranskalaislaskijoille vedätettiin Marseljeesia. Ja runsaslukuinen kansa kannusti mukana.
Itävaltalaisten vuosia kestänyt ylivoima ja omahyväinen käyttäytyminen aiheuttivat katsojajoukon keskuudessa enemmän hiljaisia hetkiä kuin kenenkään muun kohdalla. Suomeksi sanottuna heidän menestymistään ei ainakaan toivottu, mutta toisaalta myös ihmetyttää, missä naapurimaan kannustusjoukot piileksivät? Vaikka olut on sponsoreiden avittamana näkyvästi esillä, on oikeastaan hyvä, että Itävallan janoinen kansa ei ole löytänyt oikeaa juna-asemaa, jolla jäädä pois.
St. Moritz on tunnettu huippukalliina seurapiirien juhlimis- ja rentoutumispaikkana. Silmiinpistävintä on se, että he vetäytyvät omiin oloihinsa tullessaan St. Moritziin. Ainoastaan prinssi Albertin kerrottiin olevan rinteessä, hänhän on intohimoinen laskettelija. Rikkaille ja kuuluisille on omat klubinsa ja disconsa, jonne ei muilla ole asiaa. Versacen ja Guccin liikkeisiin ei edes uskalla astua sisään, sillä tiukkailmeiset "myyjät" erottavat vaurauden merkit yhdellä silmäyksellä.
Hintataso on tietenkin korkea. Pienen oluen saa rinteessä neljällä - viidellä eurolla (Sveitsissä rahayksikkö on frangi), mutta kaupungin hienoimmissa paikoissa siitä saa pulittaa 10 - 20 euroa. Mutta kun on tullut paikkaan, joka mainostaa itseään nimikkeellä "Top of the World", niin mitä muutakaan voi odottaa?
Hauska se on joka maksaa, ikävän saa ilmankin. Sanonta tuntuu sopivan St. Moritzin miljööseen. Joka tapauksessa on selvää, että alppihiihdon kannalta kisat ovat huima näyte siitä glamourista, joka lajin ympärillä vallitsee. Eikä turhaan.
Teksti: Jyrki Lehto
(MTV3)