Sinä päivänä

Voi miten pitkäpiimäiseltä reilu puolitoistatuntinen voikaan tuntua, kun elokuva epäonnistuu lähestulkoon kaikessa mitä se yrittää. Sinä päivänä on loputtomalta tuntuva romanttinen draama, joka laukkaa kahden vuosikymmenen halki vaivaannuttavan pinnallisesti.

Anne Hathaway ja Jim Sturgess esittävät Emmaa ja Dexteriä, jotka kohtaavat toisensa 15. heinäkuuta 1988. Kaksikon välille kehkeytyvässä ystävyydessä on ensi alkuun romanttisia sävyjä, mutta vuosien varrella kaveruus ottaa etusijan. Työväenluokkainen runotyttö etsii itseään hanttihommista, kun taas yläluokkainen hurmuripoika Dex ajautuu makean elämän vapaaseen pudotukseen.

Emman ja Dexin suhdetta tarkastellaan kerran vuodessa aina samaisena päivänä eli 15. heinäkuuta. Elämän tärkeät tapahtumat kohdataan sekä yhdessä että erikseen. Riidat, vastoinkäymiset ja sydänsurut lomittuvat tosiystävyyden ja rakkauden ihmeisiin.

Sinä päivänä on erinomaisen An Educationin (2009) ohjanneen Lone Scherfigin tuore ohjaustyö. Elokuva perustuu David Nichollsin käsikirjoitukseen hänen omasta bestseller-romaanistaan. Tanskalaisohjaaja Scherfig on siis jälleen tarttunut valmiin menestysteoksen tekstiin mutta tällä kertaa huomattavasti laihemmin tuloksin.

Suurin syy Scherfigin ja Nichollsin epäonnistumiseen löytyy romaaniin rakenteesta, joka ei tässä muodossaan millään palvele elokuvan tarkoitusperiä. Liian paljon yksinkertaisesti tapahtuu kohtausten näkymättömissä saumoissa, heinäkuun puolivälien ulottumattomissa.

20 vuotta on myös kovin pitkä aika tällä tavalla tiivistettäväksi. Yli 400-sivuisen romaanin sullominen 109 minuuttiin on mahdoton tehtävä.

Levoton loikkiminen vuodesta toiseen tekee päähenkilöihin tutustumisen täysin mahdottomaksi. Muutamaa minuuttia pitempään ei viivähdetä missään yksittäisessä tapahtumassa ennen kuin jo harpataan seuraavaan valittuun palaan.

Huippuhetket eivät erotu tasapötköstä. Ja kun katsoja viimein tajuaa tarinan ohittaneen yhden tärkeimmistä, on sitä jo mahdoton sulattaa ja antaa anteeksi.

Anne Hathaway on ihastuttava, parhaimmillaan oikea 2000-luvun Audrey Hepburn, jonka läsnäolo on ilo silloinkin, kun tarina itse on puuduttavimmillaan. Jim Sturgess sen sijaan on vastanäyttelijäänsä vaatimattomampi ilmestys – rikkaan poikarukan roolissa etäiseksi jäävä pyrkyri, josta on vaikea löytää sympaattisuuden hiventä.

Kyynelkanavia laskelmoivasti heruttava Sinä päivänä pyrkii olemaan läpileikkaus kahdesta eletystä elämästä yhden ihmissuhteen näkökulmasta. Lopputulos tuntuu silti enemmän elinkautiselta kuin mieltä kiihdyttävältä ja viihdyttävältä rakkaustarinalta.

Teksti: Outi Heiskanen

Sinä päivänä -elokuvan traileri Subin sivuilla