Sikin sokin saduissa (Happily N'Ever After)

Sikin sokin saduissa
Sikin sokin saduissa
Julkaistu 04.04.2008 12:22

USA 2007. Ohjaus: Paul J. Bolger. Käsikirjoitus: Rob Moreland. Tuottaja: John H. Williams. Leikkaus: Ringo Hess. Musiikki: Paul Buckley. Suomalaiset äänet: Paula Vesala, Antti Jaakola, Juha Varis, Maria Kuusiluoma, Mikko Kivinen, Sasu Moilanen, Eija Vilpas, Pertti Koivula. Kesto: 87 min.

Hollywood-animaatioilla on paha tapa pumpata kuiviin jokainen menestysidea. Jos joku keksii omaleimaisen idean, kykkii hännillä pataljoona lahjattomampia jäljittelijöitä. Shrek (2001) osui kultasuoneen parodioimalla vanhojen satuklassikkojen tuttuja asetelmia. Tästä innostuneena on jo pahoinpidelty muun muassa Punahilkkaa (Hoodwinked, 2005), ja nyt asettuu tulilinjalle kokonaiden klassikkojen sarja. Kuten suomalainen nimi lupaa, Paul J. Bolgerin uutuusanimaatiossa ollaan Sikin sokin saduissa.

Animaation lähtökohta ei ole aivan huono, paremmissa käsissä siitä olisi voinut syntyä jopa jotain näkemisen arvoista. Tarinan tapahtumapaikkana on ihmeellinen, predestinoitu satujen maa, jonka juonilinjojen toteutumista ohjailee valtakunnan velho. Kun fantasian valtias lähtee lomalle, hyökkää paha äitipuoli Frieda onnellisten loppujen kimppuun. Ikiaikainen hyvän ja pahan taistelu on pian kallistumassa pahemman kerran viimemainitun eduksi.

Romanttinen päälinja muuntelee Ellan eli Tuhkimon tarinaa. Kertojaksi asettuu Unelmien prinssin köyhä keittiöapulainen, Riku, joka itsekin haikailee sankarittaren perään. Prinssi itse on totaalinen tyhjäpää. Mutta miten toteuttaa tuikitavallisen tiskaajan unelma, jos kaikki on jo loppuun asti suunniteltu?

Sikin sokin saduissa on tarinakavalkadi keskittymiskyvyttömälle adhd-yleisölle: tarjolla on sukkeluuksia ei yhdestä eikä kahdesta vaan useammasta klassisesta kertomuksesta. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua, joka on kiltisti ilmaistuna keskinkertaistakin heikompaa huttua.

Lopputulos on kitkerä muistutus siitä, miten paljon mielenkiintoisempaa on antautua alkuperäisten satujen lumoukselle kuin kärvistellä opportunististen vääristelijöiden armoilla. Sikin sokin saduissa varastaa klassikoilta pelkän ilmiasun korvatakseen niiden ajattoman, puhuttelevan sisällön roiseilla rimanalituksilla.

Jos kolmas Shrek-päivitys tuntui jo tympeältä vanhan toistolta, nousee se arvoon arvaamattomaan tämän satusekoilun rinnalla. Siinä missä Shrek iloitteli klassikkojen kustannuksella, Sikin sokin saduissa yrittää olla alkuperäismateriaaliaan nokkelampi. Halpahintaisella itsereflektiivisyydellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä älykkyyden ja omaperäisyyden kanssa. Huvittavaksi tarkoitettu yleisön puhuttelu ei jaksa naurattaa.

Eniten tämänkaltaisten huolimattomuuksien kohdalla korpeaa se, ettei niiden juurikaan tarvitse kilpailla paikastaan auringossa. Animaatioilla on oma uskollinen yleisönsä, joka käy kyllä katsomassa vähäväkisemmätkin viritykset. Tarjontaa kun ei, ainakaan vielä, ole ruuhkaksi asti.

Jotain kertoo myös elokuvan alkuperäisääniksi valittujen nimilista. Jos leffan ykkösvetonauloiksi kiinnitetään Sarah Michelle Gellarin ja Freddie Prinze Jr:n kaltaiset "tähdet", eivät alkuperäiset odotuksetkaan ole voineet olla kovin korkealla. Heitä ei onneksi suomalaisilla valkokankailla kuulla, sillä kotimaan teattereissa pyörii pelkkä suomeksi jälkiäänitetty versio.

Sekundalta näyttää myös animaation vaatimaton, valju grafiikka, josta on jälkikäteen vaikea muistaa mitään erityistä. Näin mitäänsanomatonta ja hengetöntä rahastusta on mahdoton ymmärtää saati hyväksyä.

Teksti: Outi Heiskanen

Katso elokuvan traileri MTV3.fi:n sivuilta

Tuoreimmat aiheesta

Elokuvat