USA 2007. Ohjaus: Chris Miller, Raman Hui. Käsikirjoitus: Jeffrey Price, Peter S. Seaman, Chris Miller, Aron Warner. Kuvaus: Guillaume Aretos. Leikkaus: Michael Andrews, Joyce Arrastia. Musiikki: Harry Gregson-Williams. Tuotanto: Aron Warner. Kesto: 94 min. Levittäjä: Finnkino.
Shrek kolmas on todiste siitä, että vihreän, ruman ja huonosti käyttäytyvän jätin seikkailut olisi pitänyt jättää kakkososaan. Kaava on väsähtänyt ja potkua vailla. Juuri räävittömiin yllätyksiin perustui ykkösen ja vielä kakkosenkin vetovoima. Kolmannen elokuvan resepti on yhä sama: hauskojen tyyppien seuraan heitetään tuttuja satuhahmoja, jotka ovat esikuviaan vinksahtaneempia. Kaikki tämä maustetaan toistuvilla viittauksilla popkulttuuriin. Muita kunnianhimoja kuin raha tuskin on kolmosen takana: elokuva vaikuttaa hyvin tehtaillulta tuotteelta.
Kolmosessa Shrek on onnellisesti naimisissa prinsessa Fionan kanssa. Kun jätin appiukko eli sammakkokuningas kuolee, näyttää uhkaavasti siltä, että Shrek perii valtaistuimen ellei sopivaa kuningasta löydy Kaukaiseen maahan. Fionan etäinen serkku Artie, laiska koululintsari, on kruununperijäehdokkaista lupaavin. Shrekin on siis löydettävä tuo nössö poika, jotta hän voisi palata suolle omaan mökkiinsä ja rentouttavaan arkeensa Fionan kanssa. Artie-serkkua etsimään lähtevät tietysti myös Shrekin uskolliset apurit, tauotta höpöttävä Aasi ja hurmurin rooliaan vaaliva Saapasjalkakissa. Lisää stressiä tuo Fionan vauvakuume, joka saa Shrekin kieriskelemään isyyden kauhukuvissa.
On surkeaa, että kiivasluonteinen Shrek on pehmentynyt, sosiaalistunut ja muuttunut melkeinpä hovikelpoiseksi. Tämän vuoksi vihreä trumpettikorva ei ole enää hauska! Myös tutuista hahmoista, kuten aasista, tuntuu virta heikenneen. Kun on ykkösosasta kerran lumoutunut ja kakkosestakin mukisematta nauttinut, sitä kaipaa parempia ja räjähtävämpiä yllätyksiä ja terävämpiä vitsejä. Huumori on edeltäviä elokuvia selkeämmin kohdistettu lapsille kuin aikuisille.
Kuvasto on jälleen huolellista ja taitavaa, maisemat kirkkaita ja syviä, hutaisuista ei ole tietoakaan. Ammattilaiset ovat olleet asialla. Originaaliversion äänirooleissakaan ei ole mitään vikaa, mutta innottomuus on alkanut vaivata näyttelijöitäkin. Äänistä tylsin kuuluu uudelle tulokkaalle, Justin Timberlaken vikisevälle Artielle, joka tosin on hahmonakin puisevin.
Shrek on ilmiö, joka ei olisi olemassa ilman kahta edellistä elokuvaa eikä viihdeteollisuutta, jonka kustannuksella se toistuvasti irvailee. Elokuvien kolmososista ani harva paljastuu teräväksi, kekseliääksi ja elinvoimaiseksi. Tässä tarinassa on muutamat herkulliset hetkensä, mutta räävittömät yllätykset ja energia ovat lopahtaneet. Hehku on poissa: Shrek ei ole enää uusi.
Teksti: Minna Karila
Lue myös: Shrek kolmas -dvd:n arvostelu