Britannia 2009. Ohjaus: Guy Ritchie. Käsikirjoitus: Mike Johnson, Anthony Peckham, Guy Ritchie, Simon Kinberg. Kuvaus: Philippe Rousselot. Leikkaus: James Herbert. Musiikki: Hans Zimmer. Tuotanto: Susan Downey, Dan Lin, Joel Silver. Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Rachel Adams, Mark Strong, Kelly Reilly, Eddie Marsan. Kesto: 131 min.
Lontoon Baker Streetin kuuluisan etsivän Sherlock Holmesin persoonaa on vuosien varrella muunneltu luovasti. Kukaan ei ole kuitenkaan ennen Guy Ritchietä tehnyt tästä 1800-luvun lopulla syntyneestä salapoliisista toimintasankaria. Robert Downey Jr. on elokuvan Holmes ja Jude Law hänen nokkela apurinsa Watson.
Sir Arthur Conan Doylen kirjoista tuttu verbaalipaini Holmesin ja Watsonin välillä on nyt liiskaantunut potkujen ja nyrkiniskujen alle. Boheemi Holmes käyttää koiraansa kemiallisten kokeilujensa koekaniinina, kohtelee naisia loukkaavasti ja taistelee kuin kone. Tämä viimeksi mainittu käyttäytymismalli on outo siksi, että Holmesin hahmonhan pitäisi olla liikuntaa vieroksuva.
Myös mestarietsivän luonteen maanisuutta korostetaan valtavasti. Hänen virtuoosimainen päättelykykynsä on kuvattu oikukkaan aivotoiminnan ja yliherkkien aistien kaaoksena. Hän käyttää matemaattisia kaavoja myös taistelustrategioidensa hiomiseen. Välillä Watsonin avioliittoaikeet suistavat Holmesin hulluun mustasukkaisuuteen.
Mark Strong näyttelee elokuvan roistoa lordi Blackwoodia, joka elokuvapahisten tavoin ei tyydy tavoittelemaan vähempää kuin maailmanherruutta. Näin ollen Holmesilla on harteillaan nykysankarille tuttu haaste: koko maailman pelastaminen. Tarjolla on myös rituaalimurhia, mustaa magiaa ja parlamenttiin kätketty tuomiopäivän kone. Harmi, ettei karismaattisille näyttelijöille Downeylle ja Lawlle anneta kaiken sekamelskan keskellä tilaa olla hurmaavia.
Elokuvassa kung fu -tyyliset potkut ja turpaanvedot näytetään usein lähikuvina, joskus hidastettuina tai nopeutettuina. Ritchien pari ensimmäistä elokuvaa tuntuivat yleisöstä ja kriitikoistakin virkistävän anarkistisilta. Niissä levoton kuvaus ja leikkaus tukivat miehistä uhoa ja huumoria; jätkät olivat cooleja, naiset vähäpukeisia ja erimielisyydet ratkaistiin nyrkein ja asein. Tämä kaava ei kanna kovin pitkään.
Sherlock Holmesin muhkeasta budjetista suuri siivu on mennyt tekniikkaan, mm. runsaisiin kuva- ja äänitehosteisiin. Elokuva on nuorisolle (tai tarkemmin sanoen nuorille miehille) suunnattu, sarjakuvafilmatisointia muistuttava väkivaltapläjäys. Doylen kirjoista tuttu herrasmiesmäinen eleganssi on poissa.
En vastusta klassikoiden modernisoimista, mutta niissä olisi hyvä olla jokin pointti. Ritchien Holmes-ohjaus ei tosin perustu kirjaan tai kirjoihin vaan on useamman käsikirjoittajan ontto näkemys klassikoksi muodostuneesta fiktiivisestä henkilöstä ja hänen maailmastaan.
Samaan pataan on heitetty muhimaan komedia, trilleri, epookkidraama ja satiiri. Niistä on hämmennetty oudonmakuinen keitos täynnä sekavia juonipolkuja, turhia henkilöhahmoja ja yksityiskohtia.
Digitaalisesti loihdittu viktoriaaninen Lontoo on nokinen, höyryinen ja väreiltään haalistunut, sen taivas on alati tummanharmaa. Muutamat kuvat ovat upeita ja jokunen kuvakulma kekseliäs. Muuten tarina on kylmä, kyyninen ja pitkästyttävä.
Teksti: Minna Karila
Katso elokuvan traileri Sub.fin sivuilta