USA 2000. Ohjaus: Wes Craven. Käsikirjoitus: Ehren Kruger. Kuvaus: Peter Deming. Leikkaus: Patrick Lussier. Lavstus: Bruce Alan Miller. Musiikki: Marco Beltrami. Tuotanto: Cathy Konrad, Marianne Maddalena, Kevin Williamson. Pääosissa: Neve Campbell, Courteney Cox, David Arquette, Patrick Dempsey, Parker Posey, Lance Henriksen. Kesto: 116 min.
Wes Cravenin ohjaama Painajainen Elm Streetillä (1984) elvytti valtavirran teinikauhua 80-luvulla ja poiki lopulta kuusi jatko-osaa, joista Craven itse ohjasi viimeisen, ja muun muassa Renny Harlin vastasi neljännestä osasta. Cravenia tarvittiin taas 90-luvun jälkipuoliskolla saamaan kauhuleffan ystävät videoiden äärestä leffateattereihin. Yhdessä käsikirjoittaja Kevin Williamsonin kanssa räätälöity Scream oli menestys ja nosti samalla pohjattomasta teinikauhun kaivosta ammennettun teoksen ikään kuin metatasolle; leffa vilisi viittauksia lajityyppinsä ja parodioi käänteitään tehokkaasti shokkeja unohtamatta.
Craven ohjasi elokuvalle kakkososan edelleen Williamsonin käsikirjoituksesta vuotta myöhemmin. Samat päähenkilöt pelkäsivät jälleen henki kurkussa kertakäyttöisten uhrien joutuessa naamarimiehen saaliiksi. Scream 2:ssa oli ensimmäisen Screamin tapahtumista tehty elokuvaan elokuva, jonka kaltaisesti teinejä lahdattiin. Konventiot saivat jälleen parodista käsittelyä. Nyt Scream 3 vie yleisön jälleen tutkailemaan omaa lajityyppiään. Williamson on vaihtanut kirjoittamisen tuottamiseen ja Craven ohjaa Ehren Krugerin käsikirjoitusta. Homma sujuu napakasti ja koukut sekä parodia osuvat välillä mainiosti kohdalleen. Kauhushokit eivät vaan tahdo olla enää riittävän tehokkaita; naamaripäinen tappaja on kärsinyt inflaation ja trilogioita parodioivan trilogian viimeisessä (?) osassa hänen henkilöllisyytensäkään ei enää jaksa kiinnostaa. Kauhu on keskiluokkaistunut.
Leffassa toisensa löytävät jälleen kovia kokenut Sidney Prescott (Campbell), tv-reportteri Gail Weathers (Cox) sekä tämän ex-kumppani, poliisista turvamieheksi siirtynyt Dewey Riley (Arquette). Saalista saavat esittää Stab-trilogian päätösosissa näyttelevät henkilöt, jotka alkavat päästä päiviltä elokuvan tapaan. Kauhun täplittämä mysteeri vie parodian lähteille, elokuvan kulisseihin.
Craven ohjaa edelleen tehokkaasti, kauhushokit ja murhaajan väsymätön työmoraali pitävät huolen rytmityksestä näyttelijöiden pelätessä ja paiskoessa lusikoitaan nurkkaan. Myös jotkut parodiset elementit pelaavat kuten pohdinnat trilogioiden kaavoituksista ja kolmansien osien ennalta-arvaamattomuudesta. Toisaalta sitten teinikauhua on rytyytetty mainstream-muodossaankin viime aikoina melkoisesti ja tutuksi tullut meininki menettää tehoaan ja saavat leffat näyttämään varsin samanlaisilta. Scream-sarja on tosin erittäinkin laadukas verrattuna järkyttäviin Viime kesän muisteloihin.
Näyttelijät ovat jo rutinoituneet rooleihinsa. Tasaista työtä tekevän pääosakolmikon Neve Campbell, Courteney Cox ja David Arquette, lisäksi mieleen jää ainakin Parker Posey Gail Weathersin kaksoiskappaleena sekä Lance Henriksen kauhutuottajana. Hauskat cameot tekevät Carrie Fisher sekä Dogmasta ja Clerksistä tutut Jason Mewey (Jay) ja Kevin Smith (Silent Bob).
Scream-sarja taitaa siis vedellä viimeisiään ja mikäli Cravenilla riittää virtaa hän voisi siirtyä uusiin projekteihin, uuden eiheen äärelle. Pelättävää aina riittää. Scream 3 väristelee tämän tarinan melkoisen tyhjäksi.
Teksti: Jari Rantala