Ranska/Italia 2006. Käsikirjoitus ja ohjaus: Michel Gondry. Tuotanto: Georges Bermann. Kuvaus: Jean-Louis Bompoint. Leikkaus: Juliette Welfling. Pääosissa: Gael García Bernal, Charlotte Gainsbourg, Alain Chabat, Miou-Miou, Pierre Vaneck, Emma de Caunes, Aurélia Petit, Sacha Bourdo, Stéphane Metzger, Alain de Moyencourt. Kesto: 105 min.
Ohjaaja Michel Gondryn (s. 1963) poikkeuksellista mielikuvituksen lentoa on saatu ihailla mm. Charlie Kaufmanin kirjoittamissa elokuvissa Human Nature (2001) ja Tahraton mieli (2004). Nyt ranskalainen on yksin vastannut myös käsikirjoittajan hommasta värikylläistä fantasiaa viljelevässä, romanttisessa draamakomediassa Science of Sleep, joka ihastutti katsojat viime vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Nimensä mukaisesti elokuva tutkii unen ja valveen, kuvitelman ja todellisuuden välisiä häilyviä rajoja – kuten Gondryn aiemmatkin teokset. Niiden tapaan persoonalliset visuaaliset tehosteet ovat merkittävässä roolissa; ehkä turhankin merkittävässä, sillä varsinainen tarina tahtoo hetkittäin hukkua lennokkaiden kikkojen alle.
Meksikolaisisänsä kuoltua päähenkilö Stéphane Miroux (Gael García Bernal) muuttaa Pariisiin ollakseen lähellä äitiään (Miou-Miou). Stéphane on erikoinen nuori mies: hän nukkuu paljon ja mielellään, näkee mitä merkillisimpiä unia eikä aina muista erottaa niitä tosielämästä. Stéphanen lapsekas puoli askartelee väripiirrosten ja ihmekeksintöjen parissa ja aikuisempi minä koettaa hoitaa jokapäiväistä elämää kunnialla. Se ei ole helppoa klaustrofobisen kalenterifirman paskaduunissa, joka ei vastaa unelmoivan nuorukaisen lahjoja. Pomo (Alain Chabat) on seksistinen punaniska ja muut työntekijät enemmän tai vähemmän tolloja.
Lopullisesti Stéphanen elämä menee raiteiltaan kun hän huomaa rakastuneensa seinänapuriinsa, kauniiseen ja älykkääseen Stéphanieen (Charlotte Gainsbourg). Hänelle ja ystävättärelle Zoélle (Emma de Caunes) kehnoa ranskaa änkkäävä pipopää-naapuri on aluksi lähinnä kuriositeetti ja pilankohde, mutta vähitellen kaimojen välille kehkeytyy herkkä ystävyys, ehkä jotakin enemmänkin.
Mutta miten pää pilvissä voisi saavuttaa jalat maassa kulkevan naisen rakkauden? Kuinka selviytyä tappavasta arjesta, pompottelevista esimiehistä ja rutiineista, jotka tavallisille talliaisille edustavat normaalia elämää mutta jotka paatuneesta romantikosta imevät mehut? Näitä kysymyksiä Science of Sleep pohtii parhaimmillaan samastuttavasti; pohjimmiltaan elokuvassa on kyse perusinhimillisyyksistä kuten rakkauden kaipuusta, yksinäisyydestä ja sivullisuudesta. Unet ja päiväkuvitelmat voivat olla hetkellisiä pakoteitä elämän raadollisuudesta ja pinnallisuudesta – toisaalta niihin uppoutuminen erottaa maailmasta vielä peruuttamattomammin.
Michel Gondrya kiinnostavat ihmismielen oudot ja arvaamattomat puolet, sekä eri tavoin väärinymmärretyt poikkeusyksilöt (jollaiseksi hän kenties mieltää itsensäkin). Myös unitieteilijä Stéphanen hahmo on lapsiaikuinen, maailmaan heitetty, jonka mukaan ”satunnaisuus on kaikkein vaikeinta luoda; kuolema järjestykselle!” Hänen hullutteluaan ja naiivia intomieltään katsoja jaksaa sympata tiettyyn pisteeseen asti – ei kuitenkaan loputtomiin, eikä tarinan kustannuksella.
Science of Sleepin ongelma onkin, että se on liian ihastunut koreaan pintaansa, sinänsä kekseliäisiin fantasiaelementteihin: päähenkilön lapsekkuus näyttää tarttuneen tekijöihin aina rasittavuuteen asti. Charlie Kaufmanin kaltaisen mestarikirjoittajan käsissä tarina ja tematiikka pysyvät kasassa villin visuaalisen sälän alla; nyt ne tuppaavat hajoamaan, ja lopullinen koskettavuus uupumaan.
Mutta vaikka Gondryn teos tarjoaa enemmän silmän- kuin sydämenruokaa, on sen heittäytyvässä asenteessa jotakin perin rakastettavaa. Meteorimaista näyttelijänuraa tekevä Gael García Bernal (Huono kasvatus, Babel) on hurmaava eksyneenä taivaanrannan maalarina ja kiinnostavat kasvot omaava Charlotte ”Sergen tytär” Gainsbourg oivallinen hänen vastinparinaan. Huimat äkkiloikat mielikuvituksen maailmoihin on toteutettu kunnianhimoisesti ja vailla estoja: kukapa voisi vastustaa eloon heräävää pientä huopahepoa, joka kuljettaa rikkinäiset rakastavaiset kohti punaista taivaanrantaa?
teksti: Tuuve Aro