Viimeiset sanat ovat hölmöille, väitti Karl Marx. Helmi päätti kuitenkin tutkia, millaisten sanojen saattelemina kirjailijat, poliitikot ja keksijät ovat täältä lähteneet.
Toiset katuvat, toiset eivät malta odottaa. Jotkut jopa näkevät valoa tunnelin päässä.
– Tämä on viimeinen hetki maapallolla! Olen tyytyväinen! Julisti Yhdysvaltain presidentti John Quincy Adams ennen siirtymistään rajan toiselle puolelle.
Vaan mitä sanoivat muut julkisuuden henkilöt ennen kuolemaansa?
Kuolenko, vai ovatko nämä synttärit?
– Olenko kuolemaisillani, vai onko nyt syntymäpäiväni? kysäisi Lady Nancy Astor havaitessaan sukulaistensa kerääntyneen vuoteensa viereen.
Voltairen kerrotaan anelleen anteeksiantoa ateismilleen viimeisenä yönään; miehen hoitaja kertoi, ettei enää koskaan haluaisi nähdä ateistin kuolevan, niin kamala oli miehen tuska ollut. Myös David Hume, tunnettu ateisti, valitti viimeisinä hetkinään olevansa liekeissä.
Kaikki eivät ole oleet valmiita kuolemaansa, ja viimeiset sanat ovat olleen ihmettelyntäyteisiä.
– Mitä tämä on? tivasi Leonard Bernstein viimeisinä sanoinaan.
– Odota hetkinen, pyysi Paavi Alexander VI kuolinvuoteellaan. Tarina ei kuitenkaan kerro, kenen piti odottaa, ja mitä.
Kun keksijä vaimo pyysi mieheltään, ettei tämä jättäisi häntä, mies totesi tyynesti "en". Se jäi hänen viimeiseksi sanakseen.
