Ranska 2002. Käsikirjoitus ja ohjaus: Jean-Claude Brisseau. Tuotanto: Jean-Claude Brisseau ja Jean-Francois Geneix. Kuvaus: Wilfrid Sempe. Leikkaus: Maria Luisa Garcia. Pääosissa: Coralie Revel, Sabrina Seyvecou, Roger Mirmont, Fabrice Deville, Blandine Bury, Olivier Soler. Kesto: 115 min.
anskalaisia tuntuu tosissaan viiraavan jokin! Maasta pukkaa hyökynä elokuvaa, jossa alistetut naiset piehtaroivat tuskissaan, purkavat väkivalloin traumojaan, käyttävät seksuaalisuuttaan aseena ja tappavat miehiä kuin torakoita. Romance, Pane mua, Sisarelleni! ja lukuisat muut angstipläjäykset antavat huomattavasti masentavamman kuvan eurooppalaisen nykynaisen asemasta ja mielentilasta kuin mihin vaikkapa täällä sopuisassa Pohjoisessa olemme tottuneet.
Seksiä ja väkivaltaa piisaa myös Jean-Claude Brisseaun pari vuotta sitten valmistuneessa (kauhu)fantasiassa Salaiset leikit, jossa kaksi kaltoin kohdeltua nuorta naista nousee - jälleen! - kaksilahkeisia vastaan. Kyseessä on harvinaisen lattea voyerismin ja exhibitionismin ylistyslaulu puettuna "rohkeaan" ja "kantaaottavaan" asuun. Arvomaailmaltaan keskiaikainen mässäily lähentelee hetkittäin silkkaa pornoa.
Päähenkilöt työskentelevät samassa hämäräperäisessä pariisilaisbaarissa, ujo Sandrine (Sabrina Seyvecou) tiskin takana ja räväkkä Nathalie (Coralie Revel) stripparina: hänen estottoman ja yksityiskohtaisen anatomiaesityksensä saamme todistaa heti elokuvan aluksi. Kun böönat saavat tylyt potkut, he muuttavat yhteen, ja kokeneempi alkaa opastaa kokematonta. On ältsin jännää masturboida toisen katsellessa! Ja riisua rintsikat ihmisiä tulvivalla metroasemalla! Otetaan naiseus haltuun... Kamera nuoleskelee vuoroin kummankin kaunokaisen vartaloa, kun he yltyvät yhä roisimpiin leikkeihin ja hekumallisiin valtapeleihin.
Näiden naisten vapautusfilosofia perustuu "omaperäiseen" ajatukseen, että seksi on miesten heikkous. Koska naiset ovat maailman työväenluokka, heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyödyntää seksuaalisuuttaan ja unohtaa sentimentaaliset hömpötykset kuten rakkaus. Heidän tulee iskeä valtaapitävien miesten sydämeen, imeä rahat ja maine, ja kääntää vielä veistä vuotavissa haavoissa. Tämä onnistuu hienossa firmassa, johon letukat pääsevät säärtä vilauttamalla töihin. Keski-ikäinen Delacroix (Roger Mirmont) on vielä helppoa riistaa koska rakastuu, mutta firman komean toimitusjohtajan Christophen (Fabrice Deville) kohdalla seinä kohoaa vastaan: mies kun on vieläkin turmeltuneempi kuin kaksi femme fatalea!
Koneellista seksiä naisen ja naisen, miehen ja naisen, kahden naisen ja miehen, lopulta kolmenkymmenen alastoman voihkivan vartalon välillä. (Sikojen lahtauskin olisi eroottisempaa.) Miljonääri Christophe, todellinen superirstailija, on tehnyt moraalittomuudestaan taidetta. Perintöä odotellessa hän tykkää sekstailla kauniin siskonsa kanssa ja katsella kun epätoivoiset naiset polttavat itsensä elävältä hänen vuokseen. Siis kirjaimellisesti.
Tämä kaikki on kovin uuvuttavaa seurattavaa. Elokuvan näkökulma on koko ajan perimiehinen ja tirkistelevä, vaikka kyse on olevinaan naisten vapautuksesta. Toki leffa on kritisoivinaan harhautuneiden päähenkilöiden valintoja ja niihin ajavia asetelmia - mutta tämä hukkuu tyystin lihanlätinän ja huohotuksen alle. Lisäksi moinen kritiikki oli vallankumouksellista joskus 1960-luvulla. Paitsi ehkä Ranskassa?
Jotain hyvääkin Salaisista leikeistä löytyy. Ohjaaja Brisseaun kanssa ennenkin yhteistyötä tehnyt, kylmäsilmäinen Coralie Revel ja pehmeä Sabrine Seyvecou muodostavat sopivan vastakohtaisen parin. He ovat kerrassaan tehokkaita rooleissaan kieroutuneeseen peliin hukkuvina nykynaisina.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Future Film