USA 2001. Ohjaus: Jerry Zucker. Käsikirjoitus: Andy Breckman. Tuotanto: Jerry Zucker, Janet Zucker, Sean Daniel. Kuvaus: Thomas E. Ackerman. Leikkaus: Tom Lewis. Musiikki: John Powell, James McKee Smith. Pääosissa: Rowan Atkinson, John Cleese, Whoopi Goldberg, Seth Green, Cuba Gooding, Jr., Jon Lovitz, Kathy Najimy, Breckin Meyer. Kesto: 113 min.
Sukunimi Zucker on 1970-luvun lopulta lähtien liitetty lennokkaimpiin leffakomedioihin. Parhaiten se tunnetaan vuoden 1980 hitistä Hei me lennetään, jonka ideanikkareina toimivat veljekset Jerry ja David yhdessä ystävänsä Jim Abrahamsin kanssa. Veljesparin myöhempiin meriitteihin lukeutuu mm. Mies ja alaston ase -trilogia, jonka pohjana toimi kaverusten aiemmin luoma, lyhytkestoiseksi jäänyt tv-sarja Police Squad (Hei me pamputetaan).
Viime vuosina Zucker-veljekset ovat keskittyneet enemmän tuotantopuolen tehtäviin. Jerry Zuckerin edellisestä ohjauksesta ehti vierähtää seitsemän vuotta ennen kuin nyt käsillä oleva Rottaralli näki päivänvalon.
Rottaralli osoittaa, että uusi Zucker-komedia on edelleen tapaus, vaikka tekijän luovuuden hulvattomin henki on iän myötä hieman kesyyntynyt. Siitä huolimatta Stanley Kramerin It's a Mad, Mad, Mad, Mad World (1963)-farssin ideaa onnistuneesti kierrättävä Rottaralli on vauhdikas kilpajuoksu, jossa aika on rahaa ja ahneus valttia.
Vegasilaisen ökyhotellin omistaja (John Cleese) houkuttelee valikoimansa vieraat mukaan omalaatuiseen mittelöön. Se, joka ensiksi selvittää tiensä tallelokerolle Uuteen Mexicoon, voittaa omakseen kaapin muhkean sisällön, 2 miljoonaa dollaria. Voittajakandidaatit säntäävät matkaan tietämättöminä hotellijohtajan omista motiiveista: koko kisa on järjestetty pelihimoisten biljoonikkojen vedonlyöntiä varten.
Riehakas Rottaralli seurailee paitsi Kramerin elokuvan teemoja myös ylipäätään 1960-luvulla kukoistanutta takaa-ajokomedian ideaa. Mykän slapstick-komedian ajoilta periytyvä energinen eteenpäinkohellus ei ole viime vuosina ollut muodissa. Sitä suuremmalla syyllä Rottarallia katselee uteliain silmin.
Kuten tunnettua, pelkkä rahan perässä juokseminen turmelee ihmisen kuin ihmisen. Elokuvassa, jossa on kirjaimellisesti kysymys juuri siitä, onkin herkullinen tilaisuus vetää koko kööriä hervottomasti alta lipan alusta loppuun asti. Ns. hyvän maun ystävät saattavat kakistella gagille jos toisellekin, mutta zuckerilaisessa kreisihuumorissa riman alta mennään vain jos se on (sittenkin) tappavan hauskaa.
Ja hauskaa on, hetkittäisistä suvantokohdista huolimatta. Hulvattomimmat neronleimaukset (Barbie-museo, Hitler & II maailmansodan veteraanit, lentävä lehmä sekä monsteriauto-show...) naurattavat lähes tärviölle. Zuckerin tavaramerkki, anarkiaan yhdistyvä poliittinen epäkorrektisuus vilahtaa siellä sun täällä, ja mikä parasta, sitä ei alleviivata eikä väännetä rautalangasta.
Räävitön hullunmylly on kerännyt mukaansa ilahduttavan määrän eturivin koomikoita. Kisaan starttaavat mm. napolilainen narkoleptikko (Rowan "Bean" Atkinson), omaan tyttäreensä vasta tutustuva äiti (Whoopi Goldberg), epäonninen futistuomari (Cuba Gooding Jr.), huijariveljekset (Seth Green, Vince Vieluf) sekä eripurainen ydinperhe (vastuuttomina vanhempina Jon Lovitz ja Kathy Najimy). Matkan varrella sekoillaan mm. natsien, prätkäkimmojen, kuumailmapallojen, elintensiirron, oravakauppiaan sekä I Love Lucy -kloonien kanssa. Vaikka ihan jokainen vitsi ei maaliin osuisikaan, uppoaa seuraava jo ryminällä. Ja kun tahti on näinkin huikea, ei gageille voi muuta kuin antautua.
Teksti: Outi Heiskanen