Ranska 1999. Käsikirjoitus ja ohjaus: Pascal Bonitzer. Tuotanto: Jean-Michel Rey ja Philippe Liegeois. Kuvaus: Christophe Pollock. Leikkaus: Suzanne Koch. Pääosissa: Fabrice Luchini, Sandrine Kiberlain, Valentina Cervi, Michel Piccoli, Bernadette Lafont, Laurent Lucas, Denis Podalydes, Valerie Boutefeu. Kesto: 110 min.
Pascal Bonitzerin ohjaama kevään jättimenestys Ranskassa on raskautettu tympeällä nimisuomennoksella Robert-Ei-Saa, ja sitä mainostetaan virheellisesti ratkiriemukkaana komediana tyyliin "kuka saa, kuka ei"! Elokuva on kuitenkin varsin vakava ihmissuhdetutkielma, jonka komedialliset ainekset lähentelevät koko ajan tragediaa. Juju on siinä, ettei koko elokuvassa edes esiinny Robert-nimistä henkilöä.
Didier (Luchini) on poleeminen kirjallisuuskriitikko ja kumma kaveri, jota suhteet etenkin naisiin tuntuvat vainoavan. Tyttöystävä Juliette (Kiberlain) viettelee muita miehiä hänen silmiensä edessä, nolot tilanteet ja epämiellyttävät koukerot seuraavat toistaan. Kaivatun käänteen tarjoaa nuori ja eksentrinen Aurelie (Cervi), rakkaudessa pettynyt itsemurhakandidaatti, joka on Didierin tähden valmis mihin vain, mutta on myös liian sairas elämään tässä maailmassa.
Didier on mies, joka vainoharhaisuudellaan tulee toteuttaneeksi kaikki pahat aavistuksensa. Hän on omituinen yhdistelmä korkeaa itsetuntoa ja itsevihaa - hän ei koskaan osaa toimia niin kuin pitää, silloin kuin pitää. Didierin vastakohtaa edustaa komea ja menestynyt kirjailija Jerome (Lucas), jonka antisankarimme uskoo vainoavan itseään. Elegantti Jeromesaa paitsi maineen myös naiset, ja vieläpä ainoana puolustaa Didieriä kirjallisilta parjauksilta.
Yrittäessään paeta elämänsä ankeaa todellisuutta Alpeille Didier ja Aurelie saavat huomata taakan seuraavan perässä varmasti kuin verot ja kuolema: unohduksen sijaan on molempien kohdattava itsensä pohjanmutien kautta. Ranskalaisten rakastamaan tapaan elokuva vangitsee tilanteista niiden hienoimmatkin vivahteet ja yksityiskohdat, kauneimmillaan ja raadollisimmillaan.
Vakuuttavasti näytellyn teoksen suurin ansio on sen kivulloisen tunnistettavissa ihmiskuvissa: nämä eksistentiaalisessa tyhjyydessä pyristelevät henkilöt tarvitsevat toki kaikki rakkautta, mutta etsivät sitä aina väärästä paikasta. Robert-Ei-Saa on kouraiseva pala oikeaa elämää, josta kaiken hetkellisyys, aidon tunteen harvinaisuus ja kykenemättömyys päätöksiin tekevät mahdotonta.
Teksti: Tuuve Aro