(Chrysalis 2004)
(Chrysalis 2004)
Poikabändi Take Thatin hajotessa oletettin, että parhaat mahdollisuudet soolouralla olisivat siloposkisella Gary Barlowella. Robbie Williams, yhtyeen paha poika, heilui enemmän Barlowen taustalla, eikä häntä monikaan osannut ennustaa hittilistien kärkeen. Nyt kun Take Thatin ajoista on kymmenisen vuotta ei ainakaan Suomessa kukaan muista Barlow'ta, sen sijaan Williams on jo seitsemän vuoden ajan ollut yksi maailman suosituimmista mieslaulajista.
Lauluntekijäkamunsa Guy Chambersin kanssa hän on onnistunut tuottamaan liudan kestohittejä, joita esimerkiksi Suomen Idolsin koelauluissa versioitiin ahkerasti. Hittien menestystä siivitetään räväköillä videoilla, joissa Take That –yhteen tuhmis saa toden teolla revitellä ilman yhtyekavereiden häirintää. Viiden albumin jälkeen on Robbien mielestä aika kypsä 19 kappaleen kokoelmalevylle.
Parhaimmillaan Greatest hits –albumi on vahvaa ja vakuuttavaa tavaraa. Kolmantena levyltä löytyvä Angels oli Robbien ensimmäinen suuri hitti ja se on edelleen paras osoitus Williamsin kiistattomista laulutaidoista. Kokoelman helmiä ovat myös James Bond pastissi Millenium, häpeämättömästi I will survive –kappaletta lainaava Supreme, iloisesti rullaava The Road to Mandalay sekä mahtiballadi Feel. Näissä kappaleissa showmies Robbie osoittaa kuinka hienoja kappaleita hän parhaimmillaan saa aikaiseksi. Samaan listaan olisin lisännyt myös Escapology-albumin vahvimman kappaleen Something beautiful, joka jostain kumman syystä on jätetty tältä kokoelmalta pois.
Näiden kappaleiden lisäksi onnistuneita hittivalintoja ovat mm. hienosti sovitettu No regrets, Sing when you’re winning albumin vahva aloituskappale Let love be your energy sekä tyylikäs rakkauslaulu She’s the one. Rock DJ on Robbien vahvin voimannäyttö diskojytkeen alalla. Kappale osoittaa myös sen, että Williamsin kappaleet ja esitys ovat parhaimmillaan yhdistelmä vahvaa ammattitaitoa ja säälimätöntä itseironiaa.
Mitäänsanomattomuuksien joukkoon putoavat kappaleet Lazy days, Strong sekä tasaisen tylsät balladit Eternity ja Sexed up. Osan kappaleista menestys on selvästikin ollut kiinni Williamsin showmaneereista ja vauhdikkaista videoista. Sellaisenaan kuunneltuna esimerkiksi Let me entertain you, Kids ja uutena kappaleena levylle laitettu Radio ovat sävellyksinä hyvin heppoisia, ja ilman videoiden vaikutusta niistä tuskin olisi tullut niin suuria hittejä.
Epätasainen hittikokoelma saa arvosanan kohtalainen. Levy sisältää liian monta ylihypättävää kappaletta ollakseen onnistunut albumikokonaisuus. Robbien olisi kannattanut odottaa vielä parin menestysalbumin verran, jotta kokoelmasta olisi saatu täydellinen hittien ilotulitus. Nyt täyteraitoja on liikaa.
Levyn masteroinnissa on hutiloitu pahemman kerran. Hutiloinnista kärsii erityisesti uljas Millenium, jonka rumpu ja bassokuviot menevät pahasti puuroksi. Sama mössääntyminen vaivaa myös No regrets-kappaletta ja muutamaa muuta raitaa. Kyllä tämän hintaluokan ja tähtitason levyllä pitäisivät nämä tekniset asiat olla kunnossa.
teksti: Mikko Suhonen