Jordanian kruunasi Petra.Sieltä eteenpäin ja istun tällä hetkellä Jerusalemissa hotellissa. Seinän takan kuunnellaan täysillä sotaleffaa, joten nukkumaankaan ei oikein kykene.

Vielä hetki sitten istuin syömässä iltapalaa ja ajattelin, että täytyypä referoida tähän kuulemani keskustelu. Pöydässä istui neljä suht nuorta israelilaista:

-Gun´s and Roses

-Hyvä bändi, mutta miten olisi Moses with Guns?

Yleistä naurua seurueessa…

(höristin korviani)

-Oletteko kuulleet siitä kaikkein tuhoisimmasta vainosta, jossa monta meistä kuoli?

- Olemme.

-Ette varmaan tästä, sillä yhdellä kertaa 35 000 juutalaista tapettiin.

-Hirveää.

(yleistä kauhistelua, joka päättyi aiheen vaihtamiseen, koska vuorossa oli ohjelmanumero)

-Happy Birthday to You! (ja sama hepreaksi)

-Lady Gaga on kyllä tosi hyvä.

-Tiedättekö, kuinka paljon kanit juovat vettä.

Lopetin pasta-annoksen, tilasin laskun ja tässä sitä nyt istutaan kuuntelemassa naapurin sotaelokuvaa. Kontrasti Petraan on huikea .

Presidentti Halonen menee tapaamaan pääministeri Netanjahua. Miten olisi Moses with Roses?

Jordania 9.10.2010

Minulla on yksi muistikuva Jordaniasta yli muiden. Istuin Ammanissa hotellissa. Televisio näytti, kuinka amerikkalaiset joukot saapuivat Bagdadiin ja Saddamin patsaalle. Yksi sotilas kipusi patsasta pitkin ylös ja peitti pään USA:n lipulla. Tuli sellainen olo, että koko kaupunki tyrmistyi sillä sekunnilla. Kyseessä oli varmasti yksi historian suurimmista symbolisista mokista.

Mutta menneet ovat menneitä. Istun hotellissa Ammanissa. Presidentti Halonen seurueineen on saapunut viralliselle valtiovierailulle paitsi edistääkseen kauppaa ja tiivistääkseen suhteita niin myös markkinoimaan potentiaaliamme turvallisuusneuvoston jäseneksi. Ja se rauhanprosessi…

Kävin kuuntelemassa mielenkiintoista Suomessa vieraillutta amerikkalaisprofessoria ja kirjailijaa, joka suhtautui koko prosessiin skeptisesti. Onhan se tietysti hankalaa, kun ei päästä puusta pitkään. Turhauttavaa vuodesta toiseen seurata rakennetaanko niitä siirtokuntia vai ei. Turhautuneita ovat varmaankin myös rakennusmiehet, jotka joutuvat pitämään erimittaisia taukoja, koska välillä rakennetaan ja kulloisenkin poliittisen tuulen mukaan välillä ei. Erittäin turhautuneita ovat palestiinalaiset, joiden maaperä kutistuu kutistumistaan. Turhautuneita ovat myös palestiinalaispakolaiset, jotka ovat odotelleet omaa valtiotaan vuosia ja palestiinalaistalojen sijaan rakennetaan siirtokuntia. Turhautuneita ovat siis kaikki. Ja pelokkaita. Pelko vääristää yhteiskuntaa pahasti. Ihmiset vilkuilevat olkansa yli ja epäilevät. Pitää olla koko ajan valppaana.

Pelko on pahasta ja se on levinnyt synkentämään koko Eurooppaa. Pikkuhiljaa. Aika moni terroristi perustelee toimintaansa mm. Lähi-idän tilanteella. Nyt tosin myös Afganistanin ja Irakin tilanteilla. Fanaatikoille ei voi mitään. Heitä on aina. Mutta jos nyt yrittäisi lääkitä tämän tilanteen täällä, mitä tapahtuisi? Todennäköisesti iskut jatkuisivat jossain, koska maailmasta löytyy paljon muitakin epäkohtia, joihin voi halutessaan tarttua ja muokata mieleisekseen. Mutta ehkä terrorismin kitkentä saisi hieman vauhtia?

Siirtokunnat sen sijaan lienevät hyvä esimerkki ”koulukiusaamisesta”. On keksitty todella tehokas koitella ihmisten hermoja ja on se kyllä jotenkin

Uskon ajatukseen siitä, että ei saa kostaa, vaikka sitä suunnitteleekin mielessään välillä mitä pirullisimpia keinoja. Siksi en ole koskaan ymmärtänyt termiä koston kierre, millä kuvataan välillä täkäläistä logiikkaa.

Hamas - Israelin vaiva yli 20 vuotta

Lähi-idän konfliktin viime vaiheita

Lue myös: