Suomi 2004. Ohjaus: Kim Finn. Käsikirjoitus: Kim Finn, John Hakalax, Jan Wellman. Kuvaus: Mika Orasmaa, Peter Flinckerberg. Leikkaus: Speedy Durga. Tuotanto: John Hakalax. Kesto: 78 min. Levittäjä: Sandrew Metronome.
It-kuplan villejä vuosia on puitu julkisuudessa ahkerasti. Kun lysti loppui, selityksiä pöyristyttävälle rahan tuhlaukselle on heitelty mennen tullen. R iot On! kertoo mobiilipeliyritys Riot Entertainmentin kukkoilevan tarinan. Yhtiöllä oli alan hienoimmat ja tunnetuimmat rahoittajat: Nokia Ventures, Rupert Murdochin News Corp ja Carlyle Group. Mutta miten ihmeessä yhteensä 21 miljoonaa sijoittaneet rahoittajat olivat niin tyhmiä ja sinisilmäisiä, etteivät seuranneet sitä, mihin heidän rahojaan tuhlailtiin?
Riot On! ei pyri selittelemään perustajiensa tekosia vaan näyttämään egolla pullistelun massiiviset mittasuhteet, kuplaa ympäröivät jyhkeät kulissit ja lopunajan tunnelmat, kun kaikki sitten äkisti oli ohitse. Dokumentin tekijät ovat Riot Entertainmentin perustajia, he puolustautuvat vetoamalla hulluun aikaan, jolloin bisneksenteko oli yhtä kuin sex, drugs and rock’n roll. He paljastavat suuret valheet, joilla onnistuneesti uskoteltiin, että Riot E oli se kaikkein kuumin nimi alan markkinoilla. Yhtiön mahtipontisessa organisaatiokaaviossa oli enemmän lokeroita kuin firmassa työntekijöitä. Siitä huolimatta syntyi vain paljon melua tyhjästä, vähän tuotteita ja nekin teknisesti alkeellisia ja kömpelöitä. Sijoittajat tulivat kustantaneeksi kahden vuoden bileet, joista jäi helvetinmoinen krapula.
Jos kuuden liikemiehen pullistelun vastenmielisen moraalin voi sivuuttaa, dokumentti on viihdyttävä ja jutut oikeasti hauskoja; tarinaan olisi vain paljon helpompi suhtautua fiktiona. Ehkä dokumentilla haetaan epäsuorasti synninpäästöä. Riot Entertainmentin nimi ansioluettelossa ei ole useimpien kohdalla paiskannut ovia kiinni päin naamaa, sillä supliikkimiehet ovat kukin jatkaneet töppäilyjen jälkeen uraansa viihdeteollisuudessa. Dokumentissa he haluavat selvästi olla sankareita ja samalla hiukan ylpeitä sikailustaan.
Dokumentin tyyli on yleensä vieroksumani villi ja vauhdikas Music TV -estetiikka, mutta tähän kuvaukseen se kuitenkin sopii, pyrkihän itse firmakin lyhyen elinkaarensa aikana nuorekkaaseen, svengaavan ja yltiötrendikkääseen imagoon. Myös grafiikkaa on käytetty todella oivaltavasti ja hauskasti.
Vaikka öykkäröinnistä olisikin opittu jotakin, markkinointimiesten moraali on yhä entisellään. Vaatiihan se kanttia kertoa julkisesti 21 miljoonan dollarin kusetuksesta, ja tehdä samalla paljastuksellaan rahaa. Oltiin Riot On! -dokumentista sitten mitä mieltä hyvänsä, se on aiheensa puolesta kutkuttava. Elokuva saa takuuvarmasti enemmän katsojia kuin monet ansiokkaat taidedokumentit yhteensä. Sitä paitsi Riot On! ei ole ollenkaan huonosti kerrottu sikailutarina. Se on hyvää viihdettä, jonka moraali vain on monella tavoin kyseenalainen.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Sandrew Metronome