USA 2008. Ohjaus: Sam Mendes. Käsikirjoitus: Justin Haythe, Richard Yatesin romaanin pohjalta. Tuotanto: Scott Rudin, Sam Mendes, Bobby Cohen. Kuvaus: Roger Deakins. Leikkaus: Tariq Anwar. Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Kate Winslet, Michael Shannon, Kathy Bates, David Harbour, Kathryn Hahn, Dylan Baker, Keith Reddin, Ryan Simpkins, Ty Simpkins. Kesto: 119 min.
Vuonna 1997 aikamme kaksi kirkkainta nuorta tähteä, Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio, valloittivat maailman sydämet käsittämättömään menestykseen yltäneessä Titanic-melodraamassa. Nyt, yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen, unelmapari kohtaa hyvin erilaisissa tunnelmissa.
Viime vuosikymmenen alussa kuolleen Richard Yatesin palkittuun esikoisromaaniin pohjautuva Revolutionary Road on armoton kuvaus keskiluokan ahdistuksesta 1950-luvun Amerikassa. Titanicin hempeä romantiikka ei voisi olla tästä kauempana – joskin myös nyt päähenkilöiden laiva uppoaa.
Uppoamisen seuraaminen on tuskallista ja todentuntuista sekä Yatesin briljantisti kirjoitetussa teoksessa ja että Winsletin aviomiehen Sam Mendesin ohjauksessa. Justin Haythen käsikirjoittama elokuva noudattelee kirjan tapahtumia ja tunnelmia varsin uskollisesti, jopa repliikkejä myöten. Lähimpänä uutukaisensa tematiikkaa Mendes oli Oscar-läpimurrossaan American Beauty (1999), jossa jenkkilähiön ahtaat kulissit alkoivat kolista.
Jos aikoinaan tirauttelimme kyyneleitä valtamerialuksen kannella hukkuville rakastavaisten unelmille, niin nyt on aika nähdä unelmien arkinen jälkinäytös. Mitä meille niin usein tapahtuu, kun ”asetumme aloillemme”? Mikä saa meidät luovuttamaan, ja kostamaan lähimmälle ihmiselle omat vajavuutemme ja pelkuruutemme? Katsojan kyyneleet takertuvat kurkkuun, niin karvailta ja tutuilta ne maistuvat.
Frank Wheeler (DiCaprio) on vielä fiksu ja innostunut nuorimies naidessaan viehättävän Aprilin (Winslet), näyttelijänurasta haaveilevan ”laatutytön”. Lasten puolivahingossa pusaaminen ja muutto maisemaikkunalliseen taloon kaupungin ulkopuolelle kuitenkin haalistavat molempien haaveet. Kolmikymppisenä itsensä keski-ikäiseksi tunteva Frank käy tylsässä toimistotyössään kuin ohjelmoitu robotti ja vaimo miettii kotona kahden kakaran kanssa mihin kaikki kaunis katosi?
Käännekohtana toimii päätös muutosta vapaaseen Eurooppaan. Frank ja April haluavat elää eikä näytellä elämää. He tuntevat olevansa parempia kuin naapurin Campbellit (David Harbour ja Kathryn Hahn), joille riittävät hapettomat grillijuhlat ja pikkusievät puutarhat. Pariisi-suunnitelma nostattaa pääparimme hetkeksi kaiken tavanomaisen yläpuolelle, ja tunnetta vahvistaa mielisairaalasta vapautunut tuttavamies John (Oscar-ehdokas Michael Shannon): sähkösokkeja saanut matemaatikko on ainoa ihminen, joka uskaltaa haistattaa paskan amerikkalaiselle unelmalle.
Naispääosasta Kultaisella maapallolla palkittu Winslet ja DiCaprio ovat molemmat elämänsä roolissa. Näyttelijät ovat kertoneet olevansa läheisiä ystäviä, ja se näkyy heidän heittäytyvissä ja toisiaan täydentävissä suorituksissaan. Frankina ja Aprilina he uskaltavat avata itsensä, olla niin rumia ja raakoja että pahaa tekee. He repivät toisensa riekaleiksi julman tarkasti kirjoitetuissa dialogeissa ja paljastavat perheeseen, kotiin ja isänmaahan liittyvien uskomusten perimmäisen onttouden. Vahvimpina vertailukohtina nousevat mieleen Tennessee Williamsin ja Edward Albeen näytelmät ja niiden kuuluisat filmatisoinnit.
Ainoa, mikä Mendesin upeassa elokuvassa häiritsee, on musiikki. Jokaista tilannetta ja draamallista käännettä säestää katsojan tunteita ohjaileva Hollywood-höttö, joka vie mahdollisuuden oman mielikuvituksen käyttöön. Ilman musiikkiääniraitaa Revolutionary Road olisi napakymppi, ja tällaisenaankin yksi herkullisen elokuvavuoden suurista tapauksista.
Teksti: Tuuve Aro