Englanti 1998. Käsikirjoitus ja ohjaus: Guy Richie. Tuotanto: Matthew Vaughn. Kuvaus: Tim Maurice-Jones. Leikkaus: Niven Howie. Pääosissa: Jason Flemyng, Dexter Fletcher, Nick Moran, Jason Statham, Steven MacIntosh, Vinnie Jones, Sting. Kesto: 108 min.
Harvoin on nimi niin lohduttomalla tavalla enne kuin Guy Richien rikossekoilussa. Trainspottingin myötä on nuorten aikuisten huumeisen rötöstelyn ympärille rakentuvista brittikohelluksista muodostunut buumi, jonka edustajana Puuta, heinää... on tympeimmästä päästä. Se lainailee häpeilemättä lajityypin esikuvilta niin tyylissä kuin sisällössä, mutta onnistuu hukkaamaan sellaiset tekijät kuin älyn ja omaperäisyyden lähes täydellisesti. Elokuva keskittyy neljään kaidalta tieltä luiskahtaneeseen kaverukseen, joista Tom, kokenut korttihai, ottaa 25.000 punnan riskin uhkapelissä ja tulee tovereineen menettäneeksi puoli miljoonaa. Nyt ruvetaan hankkimaan rahoja keinolla millä hyvänsä, huumegangsterit kierrättävät kostoa ja ruumiita kasaantuu. Sekalainen henkilögalleria paisuu rasittavasti, kun yhä uudet pikkuvarkaat, korttikuninkaat, mafiagorillat ja nörttihuijarit pistävät sormensa soppaan. Merkillistä kyllä kukaan heistä ei erotu joukosta syvemmällä hahmotuksella: kangas täyttyy onttojen karikatyyrien kasvottomalla massalla.
Ylettömällä väkivallalla ja pikkunokkelalla komiikalla höystetyt tapahtumat poukkoilevat satunnaisesti ja vailla mitään todellista jännitettä tahi logiikkaa. Puuta, heinää... uskoo luotisateen tiheyteen käsikirjoituksen kustannuksella, "rankkoihin" tyyppeihin todellisen uskottavuuden hinnalla. Kaikkea muka-hauskuuttakin peittää omituinen tosikkomaisuus ja testosteronin tahmea maku. Jos elokuva yrittääkin hetkittäin kohota myös kommentiksi kuvatusta elämäntavsta, se palaa taas salamannopeasti tyhjään linjattomuuteensa. Jotta merkityksettömässä haahuilussa ja tappamisessa, likaisissa takapihoissa, pilvenkäryisissä luolissa ja elämänsä hukanneissa ääliöissä olisi jotakin kiinnostavaa, tulisi mukaan päästää myös se kuuluisa näkemys.
Teksti: Tuuve Aro