Punaviiniä Portugalista

Oliko Portugalissa portviinien ja korkkien ohella mitään muuta mille viininharrastaja voisi huomiotaan suoda? Ennen 1800-luvun loppua, ja viinikirvaa, tällainen kysymys olisi ollut hieman naurettava, Portugalista virtasi viiniä janoiseen Englantiin aina kun Ranska milloin mistäkin syystä laittoi viinihanat kiinni. Mutta viinikirva teki tuhojaan myös Portugalissa ja maan viiniteollisuus ei päässyt toipumaan täyteen iskuunsa poliittisesti levottomalla 1900-luvulla. Vasta EU:hun liittymisen myötä 1986 viinilait ja tuotantotavat alkoivat kehittyä muualla Euroopassa hyviksi todettuihin suuntiin.

Portugalin viinintuotanto on siis ollut hieman eristyksissä muusta maailmasta ja se voisi olla eräs valttikortti yhä kovenevassa kilpailussa. Maa ei ole vielä täynnä Cabernet Sauvignonia ja Chardonnayta, vaan paikallisia lajikkeita löytyy satamäärin. Tuotannossa kilpaillaan tasapäisenä Saksan kanssa neljännestä tilasta litramäärissä Euroopan rankinglistalla, ja on hyvin todennäköistä, että portugalilaisia väkevöimättömiä kulttiviinejä tullaan maistelemaan lähitulevaisuudessa.

Esimerkkinä uuden osaamisen ja vanhojen perinteiden yhteensovittamista legendoja synnyttävin tuloksin voidaan mainita tanskalaisen Hans Kristian Jörgensenin tuottama Cortes de Cima -punaviini Alentejosta.

Tällä kertaa on tarkoituksena maistella löytyykö Quinta das Setencostas 2000 -punaviinistä legendan aineksia. Viini tulee Alenquerin DOC alueelta, Estremaduran maakunnan keskiosasta. Perinteisesti Estremadurassa on viljelty runsaasti heikkotasoista valkoviiniä brandyteollisuuden tarpeisiin, mutta viime aikoina osa viljelijöistä on ryhtynyt nostamaan laatutasoa tuotantomäärän kustannuksella. Erityisesti Alenquerin alueen yksittäisten tilojen kerrotaan tuottavan yksilöllisiä viinejä. Päärypäleen paikan tässä viinissä valtaa hedelmäisen lihaisa ja pullokypsytystäkin kestävä Castelao ja sivuosan esittäjistä voidaan mainita viettelevä ja voimakas Tinta Miúda "pieni punainen" sekä paikalliset kyvyt Camarate ja Preto-Martinho.

Väri on nuoren viinin tumman punainen, reunoilta hieman hailakan sinertävä ja ulkoasu muutoin moitteettoman kirkas. Tuoksu on puhdas, hyvin kypsä ja viinillinen, jossain määrin jopa leppoisa, lauteille kuivunut saunahunaja ja eteiseen unohtunut laventeli-neilikkakimppu. Maku on melko runsas muttei mikään järkäle. Tanniineja on sopivasti muttei liikaa, hapokkuus on selkeästi se koossapitävä voima tässä viinissä. Varsin miellyttävä viini, ei lainkaan tunkkainen tai karkea kuten oletusarvona olen pitänyt tämän hintaluokan portugalilaisista punaviineistä. Tammea on myös näytetty osalle viiniä muttei liikaa, puun aromit häilyvät taustalla leventäen makuaistimusta.

Pirteä punaviini, kokeillaanpa tälle jotain hieman epäsovinnaista ruokaa. Muotoillaan kahdella teelusikalla kaupan valmiista tomaatti-basilika-tuorejuustosta pallero ja rullataan se graavilohisiivun sisään. Näitä voi tehdä useampia ihan näläntunteesta riippuen. Alle voi laittaa salaattipedin ja pähkinärouhetta ja viereen wokattua juuriselleri-sieni-porkkana suikaletta johon lisätään aivan hitunen soijakastiketta ja valkoviiniä paistamisen loppuvaiheessa. Soijan kanssa kannattaa olla varovainen jottei viini ala maistumaan karvaalta.

10/20 pistettä. Hinta/laatu + Mikko Virta