USA 2010. Ohjaus: Mike Newell. Käsikirjoitus: Doug Miro, Carlo Bernard ja Boaz Yakin, Jordan Mechnerin videopelin pohjalta. Tuotanto: Jerry Bruckheimer. Kuvaus: John Seale. Leikkaus: Mick Audsley. Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Gemma Arterton, Ben Kingsley, Alfred Molina, Richard Coyle, Toby Kebbell, Steve Toussaint. Kesto: 117 min.
Walt Disney Pictures ja Jerry Bruckheimer Films tahkosivat epätasaisella Pirates of the Caribbean -trilogialla huikeat määrät dollareita ja ovat taas lyöneet päänsä yhteen eeppisessä toimintaseikkailussa. Prince of Persia: The Sands of Time on varsin viihdyttävää ja hetkittäin suorastaan hengästyttävää katsottavaa: lupaava avaus todennäköiselle menestystrilogialle.
Mystiseen Persian valtakuntaan sijoittuva elokuva perustuu Jordan Mechnerin suosittuun videopeliin, jonka maailmantuhovisiot yhä vain kehittyvä digiteknologia mahdollistaa komeasti. Ohjaajaksi on fiksusti pestattu Mike Newell, joka hallitsee sekä pehmeät ”naisten elokuvat” (Ihana huhtikuu, Mona Lisa Smile) että efekteillä pelaavan toiminnan (Harry Potter ja liekehtivä pikari). Kumpaakin puolta tässä vilautellaan, joskin jälkimmäinen toki voittaa.
Jake Gyllenhaal on orpona katupoikana hoviin adoptoitu prinssi Dastan, joka lyöttäytyy vastahakoisesti yhteen salaperäisen prinsessan (Gemma Arterton) kanssa puolustaakseen ikivanhaa ja himoittua taikatikaria. Vehkeellä on voima vapauttaa myyttinen ”ajan hiekka”, jumalten lahja, jonka haltija kykenee manipuloimaan ajan kulkua ja siten hallitsemaan koko maailmaa.
Söpö prinsessa juoksee komean prinssin housuissa pullottavan tikarin perässä niin että hiekka pöllyää. Jumalallisten tahojen ohessa vastavoimia tarjoilevat kuninkaan luotettu mutta salaileva veli Nizam (Ben Kingsley), kilpastrutseja kasvattava hämäräsheikki Amar (Alfred Molina) sekä kirjava joukko veitsillä ja ninjataidoilla varustettuja tappajia.
Niin vanhoista saduista kuin nykyajan tietokonepeleistä ammentavassa elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjien ja Muumio-seikkailujen romanttinen poikakirjahenki yhdistyy Karibian merirosvojen huumoriin ja Sormusten herra -leffojen mytologisuuteen. Soppa kuplii makoisasti.
Vauhtia on riittävästi mutta suvannoillekin annetaan tilaa, ja laatunäyttelijät kuten Kingsley ja Molina tekevät rosmorooleistaan muistettavia. Nokkela on seikkailun yhteys nyky-USA:n Irak-politiikkaan: elokuvan alussa persialaiset valloittajajoukot hyökkäävät pyhälle maalle sillä perusteella, että siellä valmistetaan tuhoisia aseita. Mutta valmistetaanko?
Hauiksensa muhkeiksi työstänyt Gyllenhaal, 30, sopii poikamaisen prinssin rooliin mainiosti vaikkei enää ihan pojalta näytäkään. Parkouria harrastavan näyttelijän akrobaattinen notkeus hätkähdyttää. Perinteisen miessankarin rinnalla myös tuoreen kasvon Artertonin esittämä topakka prinsessa pääsee esiin, joten tyttökatsojillekin löytyy samastumispintaa.
Teksti: Tuuve Aro