Keihäänheiton tuore maailmanmestari Tero Pitkämäki keksi yhdessä valmentaja Hannu Kankaan kanssa ennen MM-finaalia, että vaisusti sujuneessa karsinnassa painopiste oli vauhtijuoksun aikana karannut korkeaksi. Sitä piti laskea. Näin tehtiin verryttelyheitoissa ennen Nagai-stadionille tuloa ja siellä kahdessa lämmittelyheitossa. Kilpailuheitoissa kaikki naksahti kohdalleen.
- Olin karsinnan jälkeen kohtuullisen pettynyt, mutta itseluottamus löytyi, kun kävin heittoja tietokoneelta läpi. Katselin karsintaheitot ja paljon ennätysheittoani (91,53). Mietin, mitä olin tehnyt eri tavalla, ja miten saisin heiton lähtemään paremmin eteenpäin eikä ylös, Pitkämäki kertoi.
Finaalissa vielä ensimmäinen heitto ei osunut täysin kohdalleen, mutta toisella Pitkämäki otti kärkipaikan, josta ei enää luopunut.
- En ollut huolestunut ensimmäisen heiton (81,62) jälkeen. Se vaan lähti huonoon asentoon. Toisen heiton (89,16) jälkeen sanoin itselleni, että nyt ei ole varaa huokaista helpotuksesta, Pitkämäki kertaili.
Kun Pitkämäki tuuletti mestaruutta, poseerasi Suomen lipun kanssa ja lähti sitten kunniakierrokselle, rinnasta purkautui monenlaisia tunteita, kuten Helsingin MM-kisojen neljännen sijan tuoma pettymys.
- Olin silloin jo valmis tähän, mestari vakuutti.
Tuloksella 90,33 tulleen Osakan mestaruuden Pitkämäki voitti korviensa välissä. Karsintakilpailusta hän rimpuili finaaliin kymmenentenä, eikä näyttänyt kuluvan kauden varmimmalta heittäjältä maailmassa.
Kiitosta vanhemmille
Kun ensimmäiset mestaruusjuhlat eli kunniakierros oli takana, alkoi sopeutuminen voittajan arkeen: palkintojenjako, jossa soi Viron kansallislaulu, dopingtesti ja lehdistötilaisuus, jossa muut mitalistit heittivät rennon vaihteen päälle ja alkoivat kilvan kehua mestaria.