USA 2003. Ohjaus: Mark S. Waters. Käsikirjoitus: Heather Hach, Mary Rodgersin romaanin pohjalta. Tuotanto: Andrew Gunn, Ann Marie Sanderlin. Kuvaus: Oliver Wood. Leikkaus: Bruce Green. Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Lindsay Lohan, Mark Harmon, Harold Gould, Chad Michael Murray, Stephen Tobolowsky, Christina Vidal, Ryan Malgarini, Haley Hudson. Kesto: 93 min.
Tasaisin väliajoin käsikirjoittajat koettavat kehittää romanttisten komedioiden rinnalle muitakin naurunaiheita kuin rakkaus. Tämäntyyppisissä koko perheen hupailuissa on kasvettu isoksi yhdessä yössä, kutistettu kakaroita ja tutustuttu kauheisiin appivanhempiin. Nyt vaihtavat äiti ja tytär ruumista. Sen on tarkoitus olla yhtaikaa opettavaista ja hauskaa.
Työnarkomaani Tess (Jamie Lee Curtis) ja hänen teini-ikäinen tyttärensä Annabell (Lindsay Lohan) eivät tule toimeen. Energiaa pursuava psykologi-äiti tohottaa häitä uuden isäehdokkaan kanssa ja paheksuu punk-bändissä soittavan Annabellin vastuutonta suhdetta koulunkäyntiin. Näiden kahden välinen sotatila räjähtää tiettynä kreisinä perjantaina, kun kiinalaisravintolasta saadut maagiset onnenkeksit tekevät tepposet: aamulla tyttö näyttää ryppyiseltä äidiltään ja päinvastoin. Miten käy, kun huithapelin teinin on hoidettava äitinsä uraa ja tiukkapipo-mutsin selviydyttävä lukion tasokokeista - puhumattakaan sekavista ihmissuhdekoukeroista! Samalla kasvetaan ihmisinä.
Mark S. Watersin komedia ei onnistu naurattamaan kertaakaan. Äidin ja tyttären ennalta-arvattavia toilailuja seuraa lähinnä pitkästyneenä. Rupsahdustaan ihailtavan rohkeasti esittelevä Jamie Lee Curtis ja sypäkkä Lindsay Lohan yrittävät kyllä osissaan parhaansa, mutta huonolla käsikirjoituksella ei oikein mitään ole tehtävissä. Luulisi että siinä olisi edes jotain hauskaa, kun viisikymppinen äitimuori revittää punk-kitaraa tai kun nenäkäs teini tuhoaa hermoheikkojen potilaiden psykoterapian. Mutta kun ei. Tilanteet ovat umpijäykkiä ja päälleliimattuja. Aito ilo uupuu.
Perjantai on pahin vetää kuitenkin varmasti massoittain äiti-tytär-pareja elokuvateattereihin, ja hyvä niin. Onhan aihe, sukupolvien välinen kuilu ja naiseksi kasvamisen vaikeus, ajaton. Ja komedia kaikessa latteudessaankin mukavan harmiton. Sitä paitsi äitejä varten leffaan on työnnetty komea Mark Harmon ja tyttäriä silmällä pitäen Dawson's Creekistäkin tuttu söpöliini Chad Michael Murray. Kumpikaan ei osaa näytellä, mutta so what.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Buena Vista