Alppihiihdon valkoinen sirkus on monelle katsojalle glamouria ja tällä hetkellä menossa olevat MM-kisat kauden ehdoton kohokohta. Jokaisella urheilijalla on oma tarinansa, mutta yhden kainuulaisen tarina on ehdottomasti kertomisen arvoinen. Tarinan päähenkilö on 21-vuotias Tuukka Kaukoniemi.
Tuukka on Vuokatin kasvatti, vaikka onkin syntynyt Oulussa. Kaukoniemet muuttivat Kainuuseen Tuukan ollessa alle vuoden ikäinen. Perhe on aina ollut Tuukalle tärkeä, sillä isoveli Iiro on myös Tahkon Alppikoulun suorittanut ja vanhemmat ovat hiihdonopettajakoulutuksen läpikäyneitä. Isän kuoleman jälkeen Tuovi-äiti löysi oivallisen hiihtäjämiehen vierelleen ja Matti Jylhänlehto on vuodesta 1991 lähtien ollut tukevasti Tuukan isän roolissa.
- Meillä on aina ollut sellainen periaate poikien suhteen, että heidän rooli on urheilla ja meidän vanhempien asia on rahoittaa urheilu, toteaa sympaattinen Matti.
Vanhemmille poikien urheilun rahoittaminen ei todellakaan ole ollut helppoa, sillä molemmat ovat tavallisia palkansaajia. Silti heidän katseessaan on aitoa ylpeyttä tyyliin "päivääkään en vaihtaisi pois" heidän jännittäessään poikien edesottamuksia niin rinteellä kuin sen ulkopuolella. Iiro toimii tällä kaudella Sveitsissä ranskalaisen alueen nuorten alppijoukkueen valmentajana oman kilpauran jälkeen, mutta samalla hän toimii pikkuveljen valmentajana ja todellisena ISOVELJENÄ kaikissa elämän asioissa.
Tuukka oli tuttu näky Vuokatinrinteiden juurella jo parin vuoden vanhana, sillä moottorikelkan päällä istui illasta toiseen laskettelulasit päässä poika, joka vaati koko ajan kyytiä ylös mäkeen. Toive toteutuikin ja kolmen vanhana samainen hurjapää lasketteli massiivisen 11 kilon olemuksella omia laulujaan laulellen alas Rukan rinteitä punaisen haalarin häipyessä välillä kumpujen taakse. Silloinen laskemisen nautinto on edelleen tallella, vaikka punainen haalari onkin vaihtunut maan edustusväreihin. Matti ja pojat olivat tuttu näky Vuokatti Slalomin harjoituksissa 1990-luvun alussa Matin toimiessa porukan valmentajana. Ryhmä treenasi ratalaskun ohessa paljon muutakin, sillä Matti ymmärsi, että monipuolisuus on valttia. Muutamia kertoja törmäsimme Pyhätunturin parkkipaikalla tai kisaa edeltävänä päivänä rinteen kupeessa iloisen ja välittömän perheen purkautuessa autosta ulos katse rinteeseen suunnattuna.
- Tuukkaa on pienestä pitäen ohjattu oikeaan tekniikkaan ja harjoituksissa haettiin aina haasteita, olivat ne sitten hyppyreistä hyppimistä, metsälaskua tai erilaisissa lumiolosuhteissa laskemista, kertoo Matti.
Tuukka itse muistaa lapsuusvuodet hyvin, sillä jokainen päivä oli elämys ja täynnä uuden oppimista.
- Temppuiltiin valtavasti suksilla eikä vain laskettu rataa. Se oli mahtavaa aikaa ja sieltä ne pohjat on luotu, vinkkaa Tuukka kiitokseksi valmentajalle.
Matti kiersi poikien kanssa nuorten kilpailuja ja tutuiksi tulivat Rukan, Ounasvaaran, Tahkon ja Kasurilan rinteet Aku Ankka-, Hopeasompa- ja myöhemmin Audi-cupien myötä. Tuukan urheilunälkä oli hirvittävä ja tuskinpa kovin moni suomalainen on 14-vuotiaana ollut sekä golfin että alppihiihdon nuorten maajoukkueessa.
- Se oli kova kausi. Treenejä oli paljon, parikin päivässä ja silloin Tuukka oli pois koulusta 311 tuntia, joista vain kuusi tuntia kipeänä. Jouduin itsekin olemaan töistä pois melkoisesti, koska valmensin Tuukkaa, mutta onneksi Tuomikosken Petri oli apuna. Hänelle suuri kiitos Tuukan eteenpäin viemisestä, muistaa Matti kiitellä.
Työlääseen talveen mahtui myös edustustehtäviä, sillä Tuukka kävi Trofeo Topolinossa, epävirallisissa nuorten MM-kisoissa.
- Seuraavana vuonna Tuukka seurasi isoveli Iiron jalanjälkiä Tahkon Alppikouluun ja eihän se ilman Iiroa olisikaan ollut mahdollista. Ruoanlaitot, pyykinpesut ja kaikki se omatoimisuus olisi ollut liikaa yksinäiselle nuorelle. Kyllä Iiro piti todellakin huolen pikkuveljestään omien juttujensa ohessa ja tekee sitä edelleenkin, kertoo Matti aidosti ylpeänä.
Tahkollakin huomattiin Tuukan avoin ja vilpitön suhtautuminen asioihin. Seurallinen ja ulospäin suuntautunut nuori osasi keskustella ja oli kiinnostunut monista asioista, vaikka alppihiihto kulkikin koko ajan ykkösenä. Silti piti perhepiirissä jatkuvasti miettiä, mihin kisoihin ja mille leireille voi taloudellisesti osallistua. Työelämästä raavittu raha suorastaan juoksi käsistä poikien alppihiihtoon, mutta äiti-Tuovi ja Matti eivät jääneet asiaa suremaan. Poikien pitää saada harrastaa, jos se tuntuu niin tärkeältä.
- Kyllä tämä on ollut tavallaan koko perheen harrastus. Vanhemmat on rahoittaneet ja varmaan olisivat valmiita menemään hakemaan pankkilainaa alppihiihtoni takia. Iiro on tosi tärkeä, sillä hän on loistavan isoveljeyden ohessa valmentaja-manageri-neuvonantaja ja kaikkea tarvittavaa. Kesä treenattiin yhdessä ja Iiro hoitaa kaiken ja minä keskityn laskemiseen. Viime kaudelle ylioppilaskirjoitusten jälkeen hankkiuduin Ruotsiin ja se oli hyvä ratkaisu. Ulkomailla oppii paljon, vinkkaa Tuukka muille alppihiihtoa harrastaville nuorille.
Viime keväänä Tuukan lopettaminen oli lähellä. Suomessa lukion jälkeen on vaikea löytää väylää eteenpäin, jos ei ole luokiteltu kansainväliseksi lupaukseksi. Vanhempien kannustus ja mahdollisuus päästä omakustanteiseen maajoukkueen valmennusryhmään saivat ajatukset muuttumaan ja nyt meno maistuu.
- Kävin Islannissa pari onnistunutta FIS-kisaa ja sitten laskin hyvin Rukalla ja ajattelin, että tässä pysytään ihan muidenkin Suomen kärkilaskijoiden vauhdissa. Kun vielä kotiväki kannusti, niin päätin pistää kaiken peliin. Kitzbühelin ja Schladmingin jälkeen voi sanoa, että ihmeen rauhallisesti lähdin kisaan, vaikka ne ovat todella isoja kisoja. Viisi maailmancupin starttia on antanut uskoa ja nyt tietää, millaista on laskea isoissa kisoissa. Tiedän, että pystyn laskemaan muiden vauhtia. Itsestä on kaikki kiinni, vaikka aina tässä lajissa on mukana tuuria ja monta muuta muuttujaa. Käytännössä otin suuren riskin, kun lähdin omakustanteiseen valmennusryhmään mukaan, mutta toivottavasti pystyn antamaan kotiväelle vastinetta, en niinkään rahassa, vaan muulla tavalla, onnistumisilla ja kehittymällä. Toivottavasti esimerkkini kannustaa muitakin panostamaan alppihiihtoon, sillä kaikkien laskijoiden takana on vankka perheen tuki, pohtii Tuukka kypsästi.
Åren MM-kisojen miesten pujottelu lasketaan lauantaina 17. helmikuuta. Tuukka Kaukoniemen tavoite on päästä toiselle kierrokselle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta pääsisi puhtaalle radalle. Ensimmäisen kierroksen laskuilla kisoja ei voiteta, mutta nuorella miehellä on aitoa Kainuun nälkää menestyä tulevaisuudessakin, sillä laskemisen riemu, hillitön halu oppia ja tekemisen meininki ovat hänen tavaramerkkinsä. Siinä on mallia meille kaikille, rinteiden ulkopuolellekin.
Tuukka Kaukoniemi, kausi 2006-2007
- Adelboden Sveitsi pujottelu 47.
- Kizbühel Itävalta pujottelu 39., pujottelu 57.
- Schladming Itävalta pujottelu 47.
Teksti: Jyrki Lehto
(MTV3)