USA 2000. Ohjaus: Roland Emmerich. Käsikirjoitus: Robert Rodat. Kuvaus: Caleb Deschanel, A.S.C. Leikkaus: David Brenner. Lavastus: Kirk M. Petruccelli. Musiikki: John Williams. Tuotanto: Dean Devlin, Mark Gordon, Gary Levisohn. Pääosissa: Mel Gibson, Heath Ledger, Joely Richardson, Jason Isaacs, Chris Cooper, Tscheky Karyo, Tom Wilkinson, Lisa Brenner. Kesto: 159 min.
Ohjaaja Roland Emmerich ja tuottaja Dean Devlin ovat tehneet yhdessä menestyneitä elokuvia. Saksalaissyntyinen Emmerich löi itsensä läpi Amerikassa scifitoimintapätkällä Universal Soldier (1992), jossa Devlin oli käsikirjoittaja ohjaajan itsensä lisäksi. Leffassa Dolph Lungren ja Jean Van Damme panivat toisiaan turpiin kuolleista herätettyinä cyborgeina.
Seuraavassa elokuvassa Stargate (1994) Devlin oli myös tuottajana ja miehet käsikirjoittivat jälleen yhdessä. Tuloksena oli mukava tieteisseikkailu, joka poiki tv-sarjan. Varsinainen hitti oli kuitenkin esimerkillisesti markkinoitu Independence Day (1996), jossa neuvokkaat amerikkalaiset presidenttinsä johdolla pelastivat maapallon ilkeiltä muukalaisilta. Ruokahalu kasvoi syödessä ja unohtumattomalla Size Does Matter kampanjoinnilla pohjustettiin seuraavaa megaelokuva Godzilla (1998). Sinänsä hauskat ja sujuvat hirmuliskon seikkailut Manhattanilla saivat kuitenkin yleisöltä hieman viileämmän vastaanoton.
Kaksikko päätti siirtyä scifistä henkilövetoiseen, historialliseen eeppiseen draamaan. Kaikki yhteiset elokuvat itse kirjoittaneina miehet lisäksi päätyivät käyttämään Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanin adaptoinnissa menestynyttä Robert Rodatia käsikirjoittajana. Pääosaan saatiin vielä palkattua samantyyppisellä Braveheartilla mainetta niittänyt megatähti Mel Gibson. Syntyi The Patriot.
Tuloksena onkin kieltämättä varsin erilainen elokuva kuin Emmerich/Devliniltä on totuttu näkemään. Muskettimiesten sota on rankan realistisen väkivaltaista ja henkilöhahmojen uhraukset ja tragediat löytävät varmasti osaaottavan yleisönsä. Toisaalta sitten taas suurelokuvan kulissit ja eväät on valjastettu juhtimaan tarinaa koston kierteestä, minkä laskelmoidun samastuttamisen ja tarinankuljetuksellisen naivismin taakse suuri itsenäisyystaistelu jää möyryämään.
Mel Gibson esittää yksihuoltaja Benjamin Martinia, entistä sotilasta, joka yrittää ensin haistattaa huilut Jenkkilän itsenäisyyttä halajaville kapinallisille. Hänen täysikäisen poikansa Gabrielin (Ledger) halajaminen kapinallisten joukkoihin ja puna- ja sinitakkien yhteenotot Martinin tiluksilla vetävät miehen väkisin mukaan ja lopullinen sinetti miehen omistautumiselle saadaan marssittamalla paikalle punatakkien rakuunaporukan sadistinen johtaja eversti Tavington (Isaacs). Martin on valmis panemaan itsensä likoon itsenäisyyden puolesta, mutta henkilökohtaisista syistä.
Spielberg pelasti oman sotaelokuvansa mahtavan kammottavalla maihinnousualkujaksolla sekä muutenkin säälimöttömällä kuvankäytöllä ja tiukalla henkilöohjauksella. Tarina yritti kuitenkin tempoilla fantastisiin ulottuvuuksiin ryhmän rampatessa yhden sotilaan perässä. Pelastakaa sotamies Ryan perustui romaaniin, mutta Rodat on ottanut samantapaisen yksilökohtaisen lähtökohdan käydessään kynäilemään Patriotia. Toisin kuin Spielberg Emmerich ei pysty sodankuvauksessaan yhtä intensiiviseen ilmaisuun, joten Martinin perhetragedia ja koston suloisuus nousee sotaisista kulisseistaan ikävästi eturiviin ja paljastaa dramaattisen riittämämättömyytensä.
Näyttelijät tosin tekevät hommansa hyvin ja paljon aikaa kankaalla saava Gibson tulkitsee pätevästi perheenisyyden ja animalistisen sotilaan välissä kompuroivaa kohtalon kahlehtimaa. Myös Heath Ledger Gabrielina, Chris Cooper piinattuna sinitakkipomona ja Jason Isaacs englantilaisena (pahallahan on aina joko britti- tai muuten vaan ulkolainen aksentti) hirviönä tekevät muiden muassa hyvää työtä.
Ansiota Emmerich saa myös kuvallisesta toteutuksestaa ja ylipäänsä kerronnan dynamiikasta. Suuret kohtaukset ovat hyvin rakennettuja, upeasti kuvattuja ja leikattuja. Vaivaa on nähty, tehty teknisesti perusteellista työtä. Tarina vain ikävä kyllä jää ajamaan takaa omaa häntäänsä. Oikealle apajalle sattuen Emmerichiltä voi kuitenkin tulevaisuudessa odottaa varsinaista mestariteostakin. The Patriot on tanakka askel uralla, laskelmoitua ja taidolla toteutettua Hollywood-viihdettä.
Teksti: Jari Rantala