Tuotantovuosi: 2006. Ohjaus: Guillermo del Toro. Tuotanto: Pan Vision. Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.78:1. Ääni: DD 5.1. Kesto: 118 min.
Pan’s Labyrinth sijoittuu Espanjaan vuonna 1944. Sisällissota on päättynyt virallisesti viisi vuotta sitten, ja toinen maailmansota on lopuillaan. Nuori Ofelia saapuu viimeisillään raskaana olevan äitinsä ja palvelijan kanssa isäpuolensa, tunnekylmän kapteenin luokse, joka pitää päämajaa metsän keskellä. Metsässä piileskelevä vastarintaliike taistelee uutta fasistihallintoa vastaan ja saa vaivihkaa apua kapteenin lähipiiristä.
Vuonna 1994 syntynyt Ivana Baquero tekee luontevan roolisuorituksen Ofeliana, joka luo kontaktin metsässä olevan labyrintin takana asuvaan fauniin. Tämä kertoo Ofelian olevan maanalaisesta valtakunnasta muinoin karannut prinsessa, jonka sielu on nyt palannut kotiinsa. Päästäkseen takaisin valtakuntaan Ofelian on kuitenkin suoritettava ensin sarja tehtäviä ja todistettava näin olevansa oikea henkilö.
Guillermo del Toro muistetaan sellaisista elokuvista kuten The Devil’s Backbone, Blade 2 ja Hellboy. Pan’s Labyrinth on miehen henkilökohtaisin työ, jota hän on työstänyt jo 90-luvun alkupuolelta lähtien. Omien sanojensa mukaan elokuva vei häneltä 20 kiloa ja melkein hengen. Uurastuksen voisi sanoa kuitenkin kannattaneen, sillä Pan’s Labyrinth on hieno elokuva. Se on saduista inspiraationsa saanut fantasiaelokuva, joka ei kuitenkaan sovellu lapsille: elokuva on ajoittain väkivaltainen, eikä se kaunistele sodan kauhuja. Tällainen kaiken nähnytkin hätkähti hieman sille, miten karua kuvastoa del Toro tarjoili tässä, lipeämättä kuitenkaan väkivallalla mässäilyn puolelle.
Kirjoittaja-ohjaajan intohimo projektiin näkyy panostuksena yksityiskohtiin, joista usea menee helposti ohi ensimmäisellä katselukerralla. Satumainen maailma, johon Ofelia ajoittain sukeltaa suorittaakseen tehtäviään on kirkkaan värikäs ja yksityiskohtainen, kun muu maailma kylpee ankean kylmissä väreissä ja talot ovat yksinkertaisesti sisustettuja. Pan’s Labyrinth on vaikuttava elokuva valinnoista ja tottelevaisuudesta. Se kuvaa hienosti ihmisiä, jotka ovat joutuneet sodassa väärälle puolelle ja yrittävät toimia vaikeassa tilanteessa omantuntonsa mukaan.
Mielenkiintoisia ekstroja tässä kahden levyn julkaisussa on rutkasti, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että niiden läpi kahlaaminen alkaisi kyllästyttää. Elokuvan alussa voi katsoa lyhyen alustuksen del Torolta. 14-minuuttisessa Myyttien voimassa ohjaaja kertoo satujen viehätyksestä. Puolituntisessa Fauni ja keijut –dokumentissa kerrotaan omaperäisten olioiden luomisen vaikeudesta ja maskeerauksesta, sekä tutustutaan elokuvassa kokovartalomaskeissa esiintyneen Doug Jonesin työskentelyyn. Väri ja muoto keskittyy vähemmän yllättäen elokuvan värimaailmaan ja muotoihin, ja kestää neljä minuuttia. Vajaan kolmen minuutin mittainen Sadun kaikuja melodiassa kertoo elokuvan keskeisenä sävelmänä olevan kehtolaulun syntymisestä. Reilut pari minuuttia kestävässä Mercedesin kehtolaulu –videossa kuullaan viisi eri versiota em. kehtolaulusta, kukin eri elementein höystettynä.
Director’s Notebook –osiosta löytyy ohjaajan esipuheen lisäksi kuusi videota, joissa tutustutaan mm. elokuvan symboliikkaan ja pienoismallien tekemiseen. Ohjaaja esittelee samalla jopa vuoteen 1993 ulottuvia muistiinpanojaan elokuvan tiimoilta. Videot kestävät puolestatoista kolmeen minuuttiin. Storyboard / Thumbnail and FX Comparisons tarjoaa ohjaajan esipuheen lisäksi viisi kohtausta, joista näemme elokuvaversion rinnalla alustavat karkeat sekä viimeistellyt kuvakäsikirjoituspaneelit. Ekstrat päättää teaser-traileri, jolla on kestoa 39 sekuntia.
Elokuva: *****
Ekstrat: *****
Teksti: Atso Suopanki