Pamplonan härkäjuoksu - kuin suomalainen vappu

Heti kahdeksan jälkeen jokaisena fiestan aamuna valkopukuiset ja punaisiin liinoihin pukeutuneet juhlijat odottavat härkien uhreiksi joutuneita ystäviään ja omaisiaan Pamplonan sairaalan edustalla.

San Fermin on kuin viikon kestävä suomalainen vappu. Viina virtaa joka yö pohjois-espanjalaisen kaupungin kaduilla. Uskaliaimmat juhlijat astuvat 800 metriä pitkän reitin varteen odottamaan härkiä heti aamun koitteessa.

Kun vanhan kaupungin kello lyö kahdeksan ja ilotulitusraketti ammutaan ilmaan, alkaa kiivastuneiden härkien kujanjuoksu.

Härkien reitti kulkee hyvin kapeita katuja. Hieman lähdön jälkeen härät kohtaavat satapäisen juoksijajoukon. Avausaamuna juoksijoita oli peräti 2000.

Ja tuosta kujanjuoksusta kaikki eivät voi selvitä ehjin nahoin. Juoksun härät ovat varta vasten härkätaisteluun kasvatettuja ja koulutettuja, isoja, teräväsarvisia sonneja.

Kadun varsille kokoontuu kymmeniä tuhansia uteliaita odottamaan, miten veri lentää kaduilla. Jopa juoksun fanipaitoihin on maalattu veritahroja jo valmiiksi.

Faneja roikkuu reitin varren jokaiselta parvekkeelta ja ikkunanlaudalta. Kokematon tavis erottaa katsojamuurin takaa vain härkien selkiä. Reitiltä nouseva adrenaliini on melkein silmin nähtävä.

Vielä juoksun päätepisteessä, Pamplonan härkätaisteluareenalla, viimeiset härät yrittävät saalistaa härnääjiään.

Aidan takaa juoksua seuranneena ihmettelin, onko kaikki tämän arvoista. Mikä on eläinten asema tässä karmeassa riitissä? Miksi juopuneet päästetään mittaamaan mahdollisuuksiaan selvitä hengissä?

Vieressä olevaan ambulanssiin kannettiin mies, jonka kasvot olivat pahoin ruhjoutuneet. Video osoitti myöhemmin, että tämä mies pyöri pitkään härkien ja muiden juoksijoiden jaloissa Pamplonan rosoisella mukulakivikadulla.

Härkäjuoksulla on baskeille oma tarkoituksensa. Sillä on myös vuosisatainen perinne. Suomalaisen on vaikea arvioida sen tarpeellisuutta.