Alberto Tombaa kävi monen 1990-luvulla kateeksi. Pirullisen komea italiaano eli playboyn korskeaa elämää, takoi taaloja, nauratti naisia ja menestyi vielä kaiken päälle urheilu-urallaan loistavasti.
Tomban habitus herätti sekä ihastusta että inhoa. Hän oli kaikessa korskeudessaan itsevarma kuin piru, joskus ylimielinenkin. Juuri sellainen kuin italialaisen palvotun sankarin tuleekin olla. Kysykää vaikka Berlusconin Silviolta.
Meitä suomalaisia Tomba raivostutti etenkin siksi, että hän kehtasi heilastella suomalaismiesten märkien päiväunien kohteen Janina Frostellin kanssa vuonna 2001. Lopulta suhde ei kestänyt vuotta pidempään, mutta Tomba piirsi kuitenkin paksulla punakynällä lähtemättömän jälkensä kateellisen kansan miesten jo valmiiksi riekaleisiin sieluihin. Sekin vielä. Auts, yhä tuo jotenkin sattuu.
Takaisin rinteisiin. Jo 15-vuotiaana Tomba sijoittui juniorien MM-kilpailuissa neljänneksi. 18-vuotiaana mies voitti kolmesti Euroopan cupin kilpailun ja ensimmäiseen maailmancupin kilpailuunsa hän pääsi mukaan samana vuonna Madonna di Campigliossa. Vielä ei ollut kansainvälisen menestyksen aika, mutta esimakua siitä saatiin vuotta myöhemmin Åressa, kun Tomba sijoittui kuudenneksi lähtönumerolla 62. Asiantuntijat alkoivat aavistella, että tässä voisi olla rinteiden seuraava supersankari. Samana keväänä näkemys alkoi entisestään vahvistua, kun italialainen nappasi MM-kisojen suurpujottelussa pronssia.
Läpimurto
Kaudella 1987-88 oli suuren läpimurron aika monessakin mielessä. Tomba laski loistavasti maailmancupeissa ja nappasi kauden aikana seitsemän osakilpailuvoittoa. Calgaryn olympialaisiin 21-vuotias Tomba tuli röyhkeänä haastajana. Hän laski statuksestaan huolimatta kultaan sekä pujottelussa että suurpujottelussa. Jälkimmäisessä Tomba murskasi vastustajansa yli sekunnin erolla. Vielä musertavampi asia monelle oli se, että Tomballa oli munaa pyytää kisojen aikana itäsaksalaista taitoluistelukaunotarta Katarina Wittiä treffeille. Kuinka ollakaan, treffit toteutuivat myöhemmin, vaikka Witt ensin perinaiselliseen tyyliin esittikin saavuttamatonta. Tomba näytti onnistuvan kaikessa, mihin hän ryhtyi.
Suurpujottelun ensimmäisen laskun jälkeen Tomba johti kilpailua peräti 1,14 sekunnin erolla. Kierrosten välissä hän soitti isälleen, joka oli luvannut ostaa hänelle Ferrarin, jos poika joskus olympiakultaa voittaisi. Alberto käski isäpappaa lähtemään ostoksille ja ilmoitti haluavansa luonnollisesti punaisen.
Parin päivän rankan juhlimisen jälkeen Tomba oli pienissä vaikeuksissa pujotteluradalla, mutta onnistui silti nappaamaan toisen kultamitalinsa 0,06 sekunnin erolla.
Pari seuraavaa vuotta Tomba nautiskeli olympiavoittajan statuksella elämästä täysin rinnoin, eikä menestys huimannut päätä. MM-kisoissa 1989 hänen sijoituksensa olivat vasta kuudes ja seitsemäs. Mitä lähemmäs Albertvillen olympialaiset 1992 alkoivat tulla, sitä liukkaammin alkoi Tomba taas laskea rinteissä. Hän voitti suurpujottelun maailmancupin, mutta MM-kisoissa homma ei mennyt putkeen. Pujottelussa hän jäi neljänneksi ja suurpujottelussa Tomba laski johtopaikalta ulos toisessa laskussaan. Kaikki kuitenkin näkivät häivähdyksen siitä, että miehen vauhti oli tallella.
Naismarkkinoilla Albertolla meni edelleen lujaa. Hän tapasi Miss Italia Martina Colombarin, jonka kanssa (muiden muassa) sitten heilastelikin muutaman vuoden ajan. Ja umpikateellisten miessielujen joukko ympäri maailman kasvoi kasvamistaan.
Toinen triumfi
Ennen Albertvilleä Tomba onnistui niistämään seitsemän maailmancupin ykkössijaa. Hän oli palannut omalle paikalleen. Kun muut italialaiset marssivat avajaisissa olympiahenkeä sisäänsä imien, Tomba pötkötteli vielä kotonaan keskittymässä itse kilpailusuorituksiin. Kisapaikalle hän saapui teatraalisesti helikopterilla. Tomba oli laihduttanut makean elämän seurauksena kertyneet kilonsa ja harjoitellut kovempaa kuin koskaan. Hän todella halusi tulla ensimmäiseksi mieheksi, joka voittaisi pujottelun tai suurpujottelun olympiakullan kaksissa peräkkäisissä kisoissa. Tomba itse kuvaili elämänmuutostaan vaatimattomaan tyyliinsä:
- Ennen valvoin ja juhlin aamuviiteen kolmen naisen kanssa. Nyt valvon enää kolmeen, mutta naisia on viisi...
Albertvillen suurpujottelussa Tomba joutui tästä "totaalisesta" elämäntaparemontistaan huolimatta äärimmäisen koville - kilpailu oli yksi historian kovatasoisimmista. Luxemburgin Marc Girardelli ja Norjan Kjetil Andre Aamodt pistivät kaikkensa likoon, mutta Tomba otti omansa tiukan taistelun jälkeen. Oli jälleen juhlimisen aika. Pujottelussa italialainen joutui maksamaan väistämättömän huviveronsa. Ensimmäisessä laskussa hän oli uninen mutta ruosteessa ja sijoittui vasta kuudenneksi peräti 1,58 sekuntia norjalaisen Finn Christian Jaggen takana. Toisessa laskussa Tomba oli jo saanut aamukankkusensa karistettua ja laski hirvittävällä riskillä kuin hurmiossa kärkeen. Hän johti kilpailua ennen kuin Jagge tuli viimeisenä vuoroon. Norjalaisen etumatka hupeni väliajoissa koko ajan, mutta maaliviivalle hän saapui 0,28 sekuntia ennen Tombaa. Suuri mestari oli lyöty. Tai ehkä hän oli lyönyt itse itsensä.
Kynttilä sammuu
Kausi 1993 oli jälleen Tomballe vaatimaton. Japanin MM-kisoissa hän ei sijoittunut mitaleille, maailmancupissakin tuli vain yksi osakilpailuvoitto koko kauden aikana. Lillehammerin olympialaiset siintelivät kuitenkin vain vuoden päässä.
Kaudella 1994 Tomba voitti ennen olympialaisia neljä pujottelun maailmancupia. Hän oli jälleen huipputikissä. Lillehammerin suurpujottelun ensimmäinen lasku ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan ja eroa kärkeen tuli 1,19 sekuntia. Toiseen laskuun Tomba lähti tutulla riskitaktiikalla, mutta ajoi toiseksi viimeisen portin ohitse väärältä puolelta ja hänet hylättiin. Kilpailun jälkeen Tomba syytti sympaattiseen tyyliinsä järjestäjiä siitä, että suurpuikkarata oli liian pitkä ja vaikea.
Pujottelussa Tomba epäonnistui raskaasti avauslaskussaan. Hän jäi 12:nneksi peräti 1,84 sekuntia Itävallan Thomas Stangassingerin takana. Toisella laskulla Tomba rypisti jälleen kuin viimeistä päivää ja teki aivan ylivoimaisen ajan. Mies toisensa jälkeen epäonnistui hänen ohittamisessaan ja jäljellä oli enää kisaa johtava Stangassinger. Ottaisiko Alberto Suuri olympiakultaa jo kolmansissa perättäisissä kisoissa? Itävaltalaisen ero kutistui joka väliaikapaikalla hurjaa vauhtia, mutta hän hallitsi hermonsa ja oli maalilinjalla niukat 0,15 sekuntia ennen Tombaa.
1998 Naganossa Tomba oli jo 31-vuotias. Oli uusien sankarien aika. Itävaltalainen Hermann Maier nousi alppimaailman ykköstähdeksi. Tomba kaatui pahasti suurpujottelussa ja loukkaantui. Pujottelurinteeseen hän ei enää mukaan kyennyt. Legendan olympiaura oli ohitse.
Naganon jälkeen Tomba laski vielä kauden - ja uransa - viimeisen maailmancupin osakilpailun Sveitsin Crans Montanassa. Legendalle tyypillisesti Tomba voitti kilpailun ja päätti uransa siihen. Myyttinen sankarihahmo lähti rinteistä tyylillä, jonka vain hän osasi.
(Juttusarjan lähteitä: Raevuori: Huippu-urheilun Maailma 4; Raevuori, Arponen, Hannus: Urheilu 2000; Siukonen, Ahola, Pulakka: Suuri olympiateos; Siukonen: Suomalaisen urheilun tähtihetkiä, Benson, Robinson, Benson: The Glory of The Olympic Winter Games)