Marja-Liisa Hämäläinen oli kaikkien mielestä yksi lahjakkaimmista naishiihtäjistä Suomessa koskaan.
Pettymys olikin suunnaton, kun Hämäläisen suoritukset aikuisten arvokisoissa päättyivät kerta toisensa jälkeen pettymyksiin. Kunnes oli aika Sarajevon olympialaisten 1984.
Mennään kuitenkin ensin ajassa vielä kauemmaksi taaksepäin. Hämäläinen valittiin 21-vuotiaana Innsbruckin olympialaisiin jo 1976. Hänen suuri hetkensä koitti 10 kilometrin kilpailussa, josta tulisi hänelle pitkän uran ensimmäinen aikuisten arvokisastartti. Suoritus oli kaikkea muuta kuin odotettu, kun Marja-Liisa löytyi tulosliuskoista vasta sijalta 22. Vuosikausien mittainen tuskainen taivallus sijoilla "ynnä muut" oli alkanut, vaikkei nuori hiihtäjä sitä vielä tuolloin voinut aavistaakaan.
Kului kaksi vuotta ja koitti aika Lahden MM-kotikisojen 1978. 10 kilometrillä Hämäläinen lähti ladulle pienimuotoista pakokauhua tuntien. Kahden vuoden takaiset pettymykset pyrkivät pintaan, vaikka ne pitäisi pystyä sulkemaan täydellisesti ulos ajatuksista. Ei liikkunut suksi, eikä nainen niiden päällä. Tuloksena 23:s sija, eroa kärkeen kaksi ja puoli minuuttia. Siitä huolimatta viestijoukkueen muut jäsenet Helena Takalo, Hilkka Riihivuori ja Taina Impiö halusivat Marja-Liisan viestiin mukaan Marja Auroman kustannuksella. Odotukset olivat korkealla, sillä Takalo oli voittanut viidellä kilometrillä kultaa ja Riihivuori hopeaa. Kuin hurmiossa hiihtänyt Impiö toikin viestin kärjessä Hämäläiselle, joka pelkäsi jo valmiiksi pilaavansa koko joukkueen kisan. Kovin kaukana se ei ollutkaan. Kärkipaikka vaihtui kolmossijaan, kun Hämäläinen hävisi esimerkiksi Neuvostoliiton Zinaida Amosovalle osuudellaan liki minuutin. Riihivuori ja Helena Takalo tekivät kuitenkin ihmeen kahdella viimeisellä osuudella ja Hämäläinenkin pääsi juhlimaan viestikultaa. Pettyneenä omaan suoritukseensa, mutta kuitenkin.
Lahden jälkeen Hämäläinen sai kokea suomalaisen urheilukansan todellisen luonteen. Nuorelle naiselle virtasi "roskapostia", jossa hänet toivotettiin tervemenneeksi alimpaan helvettiin - olihan hän pilannut koko Suomen maineen suorituksillaan. Yhdessä kortissa luki: "Lehmille on oma sarja maatalousnäyttelyssä. Haista paska."
Kului kaksi vuotta ja tuli Lake Placidin olympialaiset. Nyt Hämäläinen oli jo 24-vuotias eli hiihtäjä parhaassa iässä. Kokemattomuudella ei enää voisi menestymättömyyttä selittää. Hämäläinen oli noussut maailmancupeissa aivan kärjen tuntumaan. Toisiin olympialaisiinsa hän lähti uusin toivein, kovin odotuksin. Taas kerran pettymys oli raskas, kun tuliaisina kotiin oli henkilökohtaisten kilpailujen sijat 18 ja 19.
