Ranska/Englanti/USA 2007. Ohjaus: Peter Webber. Käsikirjoitus: Thomas Harris, romaaninsa pohjalta. Tuotanto: Tarak Ben Ammar, Dino De Laurentiis. Kuvaus: Ben Davis. Leikkaus: Valerio Bonelli, Pietro Scalia. Pääosissa: Gaspard Ulliel, Rhys Ifans, Gong Li, Dominic West, Kevin McKidd, Richard Brake, Aaron Thomas, Helena Lia Tachovska. Kesto: 117 min.
Harvoin näkee niin roisia lypsämisen meininkiä kuin Thomas Harrisin jännityskirjojen kohdalla. Aihe Hannibal Lecter imettiin kuiviin jo Ridley Scottin onnistuneesti humoristisessa splatterissa Hannibal (2001), jota edelsi Jonathan Demmen kengännauhabudjetilla ohjaama, loistava yllätysmenestys Uhrilampaat (1991). Sir Anthony Hopkins kuitenkin alentui ruumiillistamaan ihmislihasta diggailevan psykopaatin vielä latteassa Punaisessa lohikäärmeessä (2002), joka perustui Harrisin varhaiseen teokseen ja josta Michael Mann teki oman versionsa 1980-luvulla.
Nälkä kasvaa valitettavasti syödessä: lopullisesti kirjailija on ryöstöviljellyt itsensä kankeassa prequelissa Nuori Hannibal (2006), joka kurkistaa terhakkaan tohtorin ensiaskeliin sarjateurastajana. Harris on myös käsikirjoittanut Peter Webberin samannimisen ohjaustyön, joka lähentelee kuvauskohteensa rikollista tasoa. Ei älyssä tai häikäilemättömyydessä vaan loukkaavassa huonoudessa: jos katsojan voisi tappaa raivonsekaiseen myötähäpeään, tämä olisi se elokuva. Käsittämättömintä on, että ohjaaja Webberin aiempiin saavutuksiin lukeutuu hienovireinen taidetutkielma Tyttö ja helmikorvakoru (2003)!
Toisen maailmansodan melskeisessä Liettuassa varhaisteini Hannibal todistaa ensin vanhempiensa kuoleman pommituksessa ja sitten rakkaan Mischa-pikkusiskonsa valmistamisen ateriaksi todella ilkeiden vihollissolttujen toimesta, nälän päästyä yllättämään lumihangessa. Ilkein heistä on sadismin ruumiillistuma Grutas (Rhys Ifans), jolle poika vannoo kostoa. Kauheiden kasvatuslaitosvaiheiden jälkeen traumapesäke pakenee Ranskaan, kuolleen enonsa kauniin ja salaperäisen japanilaislesken Lady Murasakin (Gong Li) hoiviin, missä saa oppeja idänfilosofisesta sodankäynnistä. Opimme, että samuraimiekalla on kiva katkoa päitä. Ja että posket ovat ihmiskropan mehukkain osa. Loppuaika tuhrataan pitkäpiimäiseen kosto-operaatioon, jossa ex-sotilaat yksi kerrallaan saavat maistaa vihaisen nuorenmiehen kidutus- ja tappotaitoja. Perässä laukkaa sitkeä poliisietsivä (Dominick West).
Tekele pursuaa hämärää mytologiaa, sekavaa symboliikkaa ja "salaperäistä" idän mystiikkaa. Kömpelöitä viittauksia muihin Hannibal-leffoihin viskellään, jotta kaavamaisen tarinan auttamaton ohuus hukkuisi katsojan nostalgiantarpeeseen. Tohtorin Uhrilampaista muistettava kalterihampainen kuonokoppa esimerkiksi saa täysin epäloogisen variaationsa japanilaisessa sotanaamiossa.
Jännittäväksi tarkoitetussa elokuvassa pelottaa lähinnä käsikirjoituksen ja näyttelijäntyön taso. Kökkö ulkoinen toteutus säestää epäonnistunutta perusasetelmaa; muissa Harrisin teoksissa Lecter-hahmon viehätys on perustunut yli-inhimillisyyttä lähenteleviin ominaisuuksiin, älyyn ja nimettömään pahuuteen, mutta nyt hänet banalisoidaan pelkäksi kaltoin kohdelluksi murkuksi, joka päättää omistaa elämänsä kostolle. "Söivät siskoni, siis popsin maksanne papujen kera!"
Tahattoman parodian viimeistelee Hannibalia näyttelevä ranskalainen Gaspard Ulliel, jonka työskentely saattaa pölhimpien puskateatterien kyvyt edulliseen valoon. Lähinnä hän keskittyy tuijottamaan "uhkaavasti", virnuilemaan "pelottavasti" ja lausumaan "Hyvää iltaa" painokkaasti kuin aakkosia opetteleva tylsämieli.
Teksti: Tuuve Aro