Suomen jääkiekkomaajoukkueella on viimeisenä lukkonaan tuttu mies viime vuosien arvokisoista, Fredrik Norrena. Yksi asia on muuttunut: tänä keväänä Norrena valtasi istumapaikan Leijonien pukuhuoneesta NHL-maalivahdin oikeudella.
Norrena on vuodesta 2002 saanut kisakutsun neljään MM-turnaukseen ja huipennukseksi viime vuonna Torinon olympiakisoihin. Tasaisia kausia pelannutta maalivahtia on ollut MM-valinnoissa miltei mahdotonta ohittaa.
Silti Suomessa ja Ruotsissa kaukaloita kolunnut Norrena on NHL-vahteihin verrattuna kärsinyt jonkinlaisesta aliarvostuksesta - viime syksyyn saakka. Hän avasi tuolloin uuden lehden pelaajaurallaan ja aloitti torjuntatyöt NHL-seura Columbus Blue Jacketsissa.
Kausi ei ollut vuodesta 2000 NHL:ssä pelanneelle Columbukselle kummoinen, sillä seura karsiutui jälleen kerran pudotuspeleistä. Sitä vastoin Norrena selvitti tulokokeensa ja vakiinnutti asemansa Blue Jacketsin ykkösvahtina.
- Sama mies, samat taidot, Norrena vähättelee ennen Suomen tiistaisia jääharjoituksia.
Koppi alkoi tarttua joulukuussa
Norrenalla olisi varaa röyhistää rintaa: hän nappasi loppukaudesta Columbuksen ykkösvahdin paikan ja pelasi kauden aikana kunnioitettavat 55 ottelua torjuntaprosentilla 90,4.
Urheilutilastoihin hurahtaneet pohjoisamerikkalaiset oppivat tuntemaan Norrenan sukunimen viimeistään, kun hän teki Columbuksen maalivahtien ennätyksen pitämällä maalinsa puhtaana yhtä mittaa 155 minuuttia ja 28 sekuntia.
- Joskus joulukuun tienoilla alkoi näyttää siltä, että tässähän pärjätään. Vedimme silloin joukkueena hyvän jakson. Kohdalle ei enää osunut vuoristoratapelejä. Viimeistään helmikuun NHL-tähdistöottelun jälkeen torjuminen alkoi olla vakaata. Sellaista kuin sen maalivahdilla pitää olla, Norrena muistelee.