Nollatoleranssi - mission impossible?

SM-liigan alkukauden kestopuheenaihe on ollut uusi tuomarilinja. Pelistä on karsittu tiukalla linjalla kaikki rikkeet ja jäähyaition ovi on käynyt tiuhaan tahtiin. Tiukentuneessa linjassa on ehdottomasti hyvätkin puolensa, mutta reilun kuukauden aikana on nähty myös komiikan puolelle menneitä jäähytuomioita. Ihan kunnossa linja ei tunnu vielä olevan, mutta uskon että kauden edetessä muutoksiakin vielä tapahtuu.

Suomessa nollatoleranssi tuntuu todella tällä hetkellä tarkoittavan nollaa, esimerkiksi Ruotsissa mailankäyttö on selvästi sallivampaa. Muutamilla tuomareilla Suomessa ei lisäksi näytä olevan minkäänlaista pelisilmää tilanteisiin nähden. Toki täytyy myös myöntää, että noita "pelisilmiä" on puolet vähemmän kuin esimerkiksi NHL:ssa, jossa on kaksi päätuomaria. Suomessa pelataan yhdellä tuomarilla, ja resurssit eivät ehkä ihan riitä.

Jos – ja kun – nyt on menty ihan nollalinjalle, niin on tullut tilanteita, joissa pelaajat kaatuvat omiin jalkoihinsa ja siitä on vihelletty lähinnä olleelle vastustajalle jäähy. Jokunen aika sitten Pelicans-Lukko-ottelussa sattui juuri tällainen tilanne, kun Lukon Josef Straka kaatui ihan omia aikojaan ja Sami Helenius passitettiin siitä jäähypenkille. Straka kävi vielä tuomarille itsekin kertomassa, että oli kompuroinut omiin jalkoihinsa, mutta eihän se tuomio siitä tietenkään muuttunut.

Tässä on ollut opettelemista pelaajilla ja yleisölläkin, mutta ainakin minä uskon valtaväestön tavoin, että play-offseissa tuskin ainakaan ihan näin tiukkaa linjaa enää noudatetaan. Ja jos näin on, se ei ole huono asia. Nyt on jäähyjä tullut sellaisista tilanteista, joissa kaksi pelaajaa nojaa toisiinsa ja pienempi sitten vain suistuu jään pintaan. Jääkiekko on kuitenkin kontaktilaji, ja kontakti pitää myös sallia. Ei kaikkea voi viheltää.

Uusia sääntötulkintoja ei pidä kuitenkaan käsittää yksiselitteisen tuomittaviksi. Mailankäyttö on selkeästi parantunut, eikä sellaista kahvaamista näe enää kuin ennen. Joskus saattoi maila tulla kainaloon jo viisikin metriä ennen laitaa, ja kaveri sitten vain vietiin mailan avulla sinne. Nyt nuo on vihelletty kaikki pois, kuten pitääkin.

Tuomarilinja on johtanut myös siihen, että hiukan erityyppiset pelaajat nousevat esille. Pelicans on hyvä esimerkki; heillä on pieniä hyvin luistelevia pelaajia ja kun Hannu Aravirta on vielä mainiosti oivaltanut sääntötulkintojen merkityksen, se näkyy sarjataulukossa. Vanhalla repimisellä Pelicans ei varmasti olisi noilla sijoilla.

Vanhemmilta ja kokeneemmilta pelaajilta vie totuttelu pidemmän ajanjakson, mutta kyllä se sieltä heilläkin tulee. Nyt SM-liigan peleissä pelaajien sijoittuminen ja liike korostuvat ja peli on nautittavampaa katseltavaa. Paljon on hyvääkin, mutta hiukan sitä pelisilmää tuomareilta kaipaisi tuomioihin lisää.

Tässä tullaan taas tuohon kahden päätuomarin systeemiin, joka etenkin tällaisella nollalinjalla olisi ehdoton. Se on tällä hetkellä varmasti suurin ero SM-liigan ja NHL:n välillä. Kahden tuomarin systeemillä kummallakin on puolet vähemmän seurattavia pelaajia, ja siinä pystyy ihan eri tavalla katsomaan, onko jossain tilanteessa todella rikettä vai ei.

Tuomarit ovat lisäksi ammattituomareita, ja NHL:ssä on enemmän aikaa palautteen antamiseen. Sitä myös annetaan jatkuvasti, ja pelien jälkeen voidaan käydä videolta tilanteita uudestaan läpi. Tämä jatkuva keskustelu on ainoa keino tuomaritoiminnan kehittämiseen. Suomessa on nyt se tilanne, että erotuomaritarkkailija saattaa pelin jälkeä sanoa jostain tilanteesta kolmannen erän kahdeksannella minuutilla, että siinä olisi voinut toimia toisin. Ei tuomari edes välttämättä muista sitä tilannetta tarkkaan. Siihen se palaute sitten jääkin, alkaa olla kiire kotiin, kun on työpäivä edessä aamulla.

Mutta helppoa ei ole tällä hetkellä olla tuomarina SM-liigassa. Totuttelemista on toki ollut heilläkin ja kuuleman mukaan vähän liiankin tiukalla ohjeistuksella. Tämä tapaus tapahtui tosin aivan alkukaudesta mutta kertoo jotain. Eräs – nimellä ei nyt ole väliä – liigatuomari sanoi, että jäähyjä edellytettiin vihellettävän paljon. Oli jopa tullut suoranaisia ohjeita siitä, kuinka monta jäähyä peliä kohden oli "sopiva" määrä. Ja palautetta tuli heti, ellei jäähyjä tullut vihellettyä tarpeeksi.

Tuon kuullessaan ei voinut kuin pyöritellä silmiään. Eivät tuollaiset ohjeet palvele ketään. Ja kai pelin kehittäminen pitäisi sentään olla kaikkien tavoite. Vihelletään juuri niin monta jäähyä kun on tarve, eikä minkään kiintiön mukaan.

Teksti: Veli-Pekka Kautonen 25.10.2006

(MTV3)