Urheilun perustavaa laatua oleva olemus sisältää ajatuksen toinen toistaan paremmista suorituksista. Olympiaurheilun vanha tunnuslause citius, altius, fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) huokuu oikeastaan jokaisesta lajista.
Mäkihypyn nykyinen kehitys ei ole tässä virrassa poikkeus. Aikoinaan mäenlaskuna tunnettua lajia nimitetään tänä päivänä mäkihypyksi, mutta tulevaisuudessa lajia voidaan kutsua kenties mäenlennoksi. Tällä hetkellä sekä yleisö että hyppääjät vaativat yhä pidempiä hyppyjä. Mäkihypyn omana mantrana voidaan pitää olympialaisten version muunnelmaa "nopeammin, pidemmälle, kauniimmin".
- Tämä on hyvin kaupallinen asia. Ekstremeä halutaan tuoda lisää. Normaalimäen kisoja ei ole enää kuin arvokisoissa ja nekin ovat jäämässä pois. Lentomäkiä puolestaan suunnitellaan lisättävän. Yleisön ja telkkarin kannalta se on mielenkiintoisempaa seurattavaa, Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentaja Tommi Nikunen sanoo.
Myös hyppääjät ovat tämän kehityksen puolella. Joidenkin mielestä pikkumäestä tullaan alas vain hame päällä.
Nopeudella pidemmälle
Nykyisin mäkihypyn ylämäki on nopeuslaskua, jossa hyvin voidelluilla suksilla kerätään mahdollisimman kova vauhti pitkää ilmalentoa varten. Mäkien suuretessa ponnistuksen merkitys jää vähemmälle ja ilmalento korostuu.
- Onhan se näyttävämpää katsoa 200 metrin kuin 100 metrin hyppyjä. Ja onhan se mukavampi lentääkin, Janne Ahonen tiivistää.
Mäkihypyn tilastot kertovat huimaa kieltä lajin kehityksestä. Norjan Olaf Ryen Eidsbergissä vuonna 1808 venyttämä 9,5 metrin kaari herättää lähinnä hilpeyttä. Vuonna 1936 Itävallan Sepp Bradl mittautti Planicassa jo 101 metriä. Seuraavan satasen rikkoutumiseen meni 58 vuotta. Vuonna 1994 Toni Nieminen ponkaisi Planican mäestä pystyssä pysyen 203 metriä. Nykyinen maailmanennätys on viime keväältä, jolloin Norjan Björn Einar Romören leiskautti 239 metriä. Onko kehitykselle näkyvissä päätöstä?
- Totta kai hyppyjen pituus riippuu mäen koosta. Kaikella on rajansa, mutta isommista mäistä hypätään yhä pidemmälle, Romören sanoo.
Pienet mäet sortuvat elon tiellä ja kilpavarustelu tuottaa yhä suurempia mäkiä. Planican nykyinen ennätysmäen hillsize on 215, mutta jatkossa tämäkin saattaa valahtaa mäkien keskikastiin.
- En usko, että kukaan haluaa enää rakentaa 200 metrin mäkeä. Pitää olla mahdollisuus rikkoa maailmanennätys. HS 250 tai HS 300 mäelle ei ole esteitä, jos joku suostuu sellaisen vain rakentamaan, Tommi Nikunen sanoo.
Kauniimpaa ilmalentoa
Lentomäessä hyppääjät ovat ilmassa noin 7-8 sekuntia. Lentotaidon merkityksen lisääntyessä korostuu myös lajin esteettinen puoli. Tälle kaudelle tehdyt hyppypukujen sääntömuutokset ja nykyiset painoindeksit pyrkivät alun perin korostamaan hyppyripöydän ponnistusta, mutta suuremmat mäet syövät ponnistuksen merkityksen ja painottavat ilmalentoa sekä alastuloa.
- Mäkihyppy on parhaimmillaan erittäin esteettinen laji, sitä varten tuomarit ovat. Tähän asti ollaan keskitytty vähän liikaakin alastuloon. Toivoisin, että mentäsiin yhä enemmän esteettisen suuntaan, Nikunen linjaa.
Kaikki alkoi aikanaan pienemmmistä mäistä, mutta onko tälläiset tuomittu lahoamaan tai ruostumaan paikoilleen? Toimivatko pienemmät mäet jatkossa vain hyppytuntuman hakemisen paikkana?
- Mäkihyppyä ei voi aloittaa suoraan 120 metrin mäestä. Tarvitaan viiden metrin mäkiä mistä aloittaa, Nikunen huomauttaa.
Janne Ahosen mielipide on asiassa selkeä.
- Minun mielestäni saa olla erikokoisia mäkiä. Enemmän lentomäkiä, mutta myös pienempiä mäkiä. Arvokisoissa alkaa pieni mäki jäämään pois. Kenties jossain vaiheessa olympialaisissa hypätään lentomäestä, Ahonen tuumaa.
(MTV3-STT)