Nikkaroidaan kenkätelinepenkki

Itse kukin voi suunnitella ja mitoittaa penkin omiin tarkoituksiinsa ja käytettävissä olevaan tilaan sopivaksi. Tässä se rakennettiin komeroiden väliin jääneen tyhjän tilan mukaisesti: pituudeksi tuli 97 cm, syvyydeksi 37 cm ja hyväksi testatun jakkaran perusteella korkeudeksi päätettiin 46 cm. Istuinosa ja sivut, joiden varaan istujan paino tulee valmistettiin tukevasta, 40 mm paksusta liimapuulevystä, väliseinä, kapea hylly ja pohjalevy 15 mm koivuvanerista. Jos näin paksun liimapuulevyn saaminen osoittautuu hankalaksi, sitä kannattaa kysellä keittiöliikkeistä. Koivuvaneri puolestaan on aivan vakiotavaraa.

Vaikkei suuresta insinöörityöstä olekaan kysymys, huonekalu kannattaa hahmotella paperille ennen työhön ryhtymistä. Istuimen alle jäävään tilaan haluttiin toiseen päähän korkea osa saappaita varten ja toiseen päähän kapeampi hylly lasten jalkineita varten. Saapaslokeron leveydeksi päätettiin 30 cm, joten vanerista tehdyn väliseinän toiselle puolelle jää reilu 60 cm. Sinne tuleva pikkukenkien hylly on syvyydeltään 10 cm.

Kokoaminen tapahtuu puutappien ja liiman avulla, mikä onkin näkyviin tulevissa hyllyissä ehkä siistein tapa. Sillä vältytään esiin jääviltä ruuvinkannoilta. Puutapeiksi valittiin tavalliset 10 x 40 mm tapit, jotka sopivat hyvin sekä liimapuulevylle että vanerille.

Tappien ja tapinreikien paikkojen määrittäminen on ehkäpä tämän projektin eniten tarkkuutta vaativa paikka. Puolet vanerilevyn paksuudesta on 7,5 mm, mitä käytetään ohjearvona piirrettäessä niiden paikkoja liimapuulevyyn. Työssä tarvitaan mittanauhan lisäksi suorakulmaa ja terävää lyijykynää. Piikki porauskohtien täsmälliseen merkitsemiseen on myös hyvä.

Tapit tulisi sijoittaa vähintään 30 mm päähän liimapuulevyn reunoista, muuten on halkeamisvaara. Tällaiseen 37 cm levyiseen kappaleeseen – väliseinän ylä- ja alareunan kiinnittämiseen – laitetaan esimerkiksi kolme tappia, jolloin niiden väleiksi tulee noin 10 cm. Periaatteessa tapista tulisi sijoittaa puolet kummankin kappaleen puolelle, mutta vanerilevyhän on sitä ohuempi (15 mm), joten hyllyn päätytapit upotetaan sen kohdalla vain 10 mm syvyyteen (vanerilevyn päissä ne tietysti saa upottaa 20 mm syvyyteen). Tämä ei vähennä rakenteen lujuutta millään tavalla.

Poraamisessa voi käyttää levyn läpi poraamista estämään joko erityistä, pienellä ruuvilla poranterään kiristettävää merkkirengasta tai vaikkapa terän ympärille kiedottua teippiä. Silloin on kyllä pidettävä huoli sen kunnosta – lastut ja purut syövät teipin nopeasti kelvottomaksi.

Kun reiät ja tapit on saatu paikoilleen, tehdään koekokoaminen ilman liimaa. Näin selviää, ovatko kaikki osat kohdallaan ja sopivatko ne siististi toisiinsa. Pienet heitot on tässä vaiheessa vielä mahdollista korjata. Levyjen reunat hiotaan virheettömiksi, penkki puretaan ja osat maalataan tai käsitellään muuten halutulla, käyttötarkoitukseen sopivalla tavalla. Sehän tulee olemaan melko kovassa – eikä aina kovin puhtaassa – jokapäiväisessä käytössä.

Lopuksi penkki kootaan uudelleen, tällä kertaa liimaa käyttäen. Liimaa laitetaan vain tappeihin, jotta vältytään turhilta purseilta saumoista.

(JKA 12.1.2007)