Alkuperäinen nimi: Night at the Museum: Battle of the Smithsonians. USA, 2009. Ohjaus: Shawn Levy. Käsikirjoitus: Robert Ben Garant, Thomas Lennon. Kuvaus: John Schwartzman. Leikkaus: Dean Zimmerman, Don Zimmerman. Musiikki: Alan Silvestri. Tuotanto: Michael Barnathan, Chris Columbus, Shawn Levy. Pääosissa: Ben Stiller, Amy Adams, Hank Azaria, Robin Williams, Owen Wilson. Kesto: 107 min.
Työurallaan epäonnisesta Larry Daleystä (Ben Stiller) on keksintöjensä ansiosta tullut menestynyt bisnesmies, jonka kännykkä soi taukoamatta. Larryn sydän sykkii kuitenkin yhä entiselle työpaikalleen, New Yorkin luonnontieteelliselle museolle, jossa Yhdysvaltain historian jännittävät hahmot heräävät öisin eloon. Museaalisista tyypeistä on tullut entisen yövartijan kavereita. Koska uusi teknologia on tullut myös museoihin, näyttelyesineet aiotaan korvata hologrammeilla ja kuskata alkuperäiset kappaleet Washington DC:n varastoon. Hätäpuhelu museoväen uskotulle miehelle Larrylle on paikallaan. Enää mies juokse eloisaksi muuttuneita patsaita pakoon vaan taistelee heidän kanssaan ja heidän puolestaan.
Myös Washingtonin maailman suurimman museon yöllinen meno enteilee sotaa. Tilanteen ratkaisu on Larryn käsissä, jolla on vastassaan kokonainen egyptiläinen armeija valmiina sotatoimiin puhevikaisen, raivokkaan ja lapsellisen johtajansa (Hank Azaria) käskystä. Edessä näyttää olevan Yhdysvaltain historian suurin taistelu, josta historiankirjat eivät tiedä mitään.
Seikkailun tiimellyksessä kohdataan muun muassa Napoleon Bonaparte, Iivana Julma, Al Capone, tyhmiä, neuvokkaita ja narsistisia patsaita, hetkessä monimutkaisia matemaattisia kaavoja ratkaisevia Einstein-päitä ja rakkauslauluihin puhkeavia amoreja. Museon maineikkaat maalaukset ja valokuvat heräävät nekin eloon, ja niiden maailmaan voi sukeltaa aikamatkalle. Pelottomaksi tuekseen taistelussa Larry saa pirpsakan Amelia Earhartin (Amy Adams), ensimmäisen naisen, joka ylitti Atlantin lentäen. Vaikka Larry ja Amelia elävät eri vuosisadoilla, viatonta romanssintynkää on kehitteillä.
Elokuvateollisuus pitää tarinoista, joissa aikamatkaillaan, joissa esineet heräävät eloon ja joissa sadut sekoittuvat todellisuuteen. Night at the Museum 2:ssa on näitä kaikkia, mikä on yhden elokuvan tarpeiksi liikaa. Tarjolla on enemmän hahmoja ja erikoistehosteita kuin ykkösosassa. Esimerkiksi Robin Williamsin mainiolle presidentti Teddy Rooseveltille olisi suonut enemmän tilaa. Tehosteet toimivat hyvin. Vitsien taso on vaihteleva, mutta muutamia osumia on.
Mitään unohtumatonta jatko-osa ei tarjoa, eikä sen sanoma ei häikäise omaperäisyydellään: ystävyyden ja perheen merkitys on arvokasta, eikä raha takaa onnea. Se on harmittoman siisti ja turvallinen, tyypillinen perhe-elokuva. Elokuvan popmusiikkikimara on suunnattu aikuiskatsojille.
Teksti: Minna Karila