The Hunger Games, USA 2012. Ohjaus: Gary Ross. Käsikirjoitus Suzanne Collinsin romaanin pohjalta: Gary Ross, Suzanne Collins, Billy Ray. Kuvaus: Tom Stern. Leikkaus: Stephen Mirrione, Juliette Welfling. Musiikki: T-Bone Burnett, James Newton Howard. Tuotanto: Nina Jacobson, Jon Kilik. Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Woody Harrelson, Lenny Kravitz, Stanley Tucci. Kesto: 140 min.
Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia on synnyttänyt Twilightiakin villimpää kuohuntaa, ainakin Yhdysvalloissa. Kuohuntaa kiihdyttää ensi-iltaan saapuva elokuva. Nälkäpelissä ollaan vuosikymmenten päässä tulevaisuudessa. Luonnonkatastrofit ja sota ruoasta ovat tuhonneet valtaosan Pohjois-Amerikkaa, jonka raunioille on syntynyt valtio nimeltä Panem.
Kansalaiset ovat hävinneet kapinan ahneita hallitsijoita vastaan ja saaneet rangaistukseksi julman kansanhuvin Nälkäpelin, joka toimii myös reaaliaikaisena tositelevisiona. Siinä nuoret heitetään metsään tappamaan toisiaan.
Panemin jokaiselta 12 vyöhykkeeltä arvotaan Nälkäpeliin yksi tyttö- ja poikakilpailija. Heitä kutsutaan tribuuteiksi. Pelin voitto tuo kasoittain mainetta ja mammonaa, häviäminen merkitsee kuolemaa. 16-vuotias Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) ilmoittautuu historian ensimmäiseksi vapaaehtoiseksi pelastaakseen valituksi tulleen 12-vuotiaan siskonsa hengen.
Koska eloonjäämistaistelu on samalla suora tv-lähetys, kilpailijoiden tulee houkutella tukijoita taakseen. Katniss ja saman vyöhykkeen poikatribuutti Peeta Mellark (Josh Hutcherson) kosiskelevat sponsoreita tekaistulla romanssillaan, mutta valheelliset tunteet muuttuvat vähitellen todellisiksi. Koska vain yksi voi voittaa Nälkäpelin, Peetan on siis surmattava Katniss tai päinvastoin.
Nälkäpelin tarina on tolkuttoman synkkä. Sitä ei kevennetä humoristisilla letkautuksilla eikä imelillä popkappaleilla. Hyvän ja pahan taisteluja ja omien sisäisten demonien kanssa kamppailuja on nähty Harry Pottereissa ja Twilighteissa. Nälkäpelin kiinnostavia hetkiä ovat ne, jolloin inhimillisyys ja epäitsekkyys nousevat odottamatta esiin.
Tieteistarinoissa on alkanut näkyä yhä enemmän yhä masentavampia dystopioita tulevaisuudesta, maailmanlopun ennustuksia. Usein maapallon henkitoreisen tilan syyksi esitetään ihmiskunnan ahneus. Siitä on kysymys myös Nälkäpelissä, jossa pääkaupunki kylpee yltäkylläisyydessä ja loisteliaassa futuristisessa designissa, kun taas vyöhykkeiden asukkaat elävät köyhyydessä ja nälässä.
Jennifer Lawrence ei heittäydy Katnissina tunteiden vietäväksi. Vaikka hän on jatkuvassa fyysisen ja psyykkisen tuskan kourissa, hän onnistuu säilyttämään toimintakykynsä ja lujuutensa. Hän on hiljainen sankaritar, ei mikään Twilightin alati hämmentynyt Bella Swan. Peeta on herttainen poika, joka on etunaan huomattava fyysinen voima muttei riittävästi muita kykyjä pärjätäkseen kilpailussa ilman Katnissin apua. Pottereissa ja Twilightissa kaverukset tai perhe ovat tukena kriisien hetkellä, Nälkäpelissä jokainen kilpailija joutuu pakostikin kamppailemaan yksin.
Väkivaltakohtauksissa heiluva kamera alkaa hiukan kyllästyttää. Ilahduttavaa taas on se, että suuri osa verenvuodatuksesta tapahtuu kuvan ulkopuolella. Huudahdukset, veriroiskeet, välähdykset aseista ja tuskaisista kasvoista kertovat aivan riittävästi. Teknologiset keksinnöt ovat oleellinen osa tarinaa, mutta yliluonnolliset ainekset ja satuhahmot ovat tälle kertaa poissa.
Nälkäpelissä antiikin myytit ja gladiaattoriturnajaiset kohtaavat mehukkaita uutisia janoavan tositelevision. Tuloksena on sadistinen tapposirkus, jossa on mukana ajatuksia Big Brotherista, Selviytyjistä, Idolsista ja lukuisista stailausohjelmista. Se on kauhukuva tulevaisuuden tositelevisiosta, jossa nöyryytys ja itsensä häpäiseminen ei enää riitä.
Teksti: Minna Karila