Mikko Huoponen, 31, edustaa Idolsin kokenutta konkariosastoa. Nuorempana yhden iskelmälevyn tehnyt mies lähtee valloittamaan semifinaaliyleisöä Sami Saaren kappaleella Onnen kyynelet. Kappalevalinnalla on henkilökohtainen tausta, joka juontaa Mikon Idols-taipaleen alkupäähän.
- Se lähti siitä, kun oli Oulun karsinnat ja ihana tytär mukana. Kun tulin huoneesta keltaisen lapun kanssa ja Milka hyppäsi mun kaulaan ja molemmat itkettiin onnenkyyneleitä, niin mä tiesin heti, että sen mä haluan laulaa. Se kuvastaa niin hyvin sitä tilannetta.
Nuoresta iästään huolimatta oululaisella idolikokeella on jo kolme lasta ja neljäs tuloillaan. Myös musiikkiuran kannalta yksi haave on lasten auttaminen.
- Mahdollisuus vaikuttaa positiivisiin ja negatiivisiin asioihin, se ajatus kiehtoo mua. Mulla on paljon lapsia ja mä tykkään lapsista. Kun on näitä Elämä lapselle -juttuja ja muita, musta on hienoa katsoa niistä tv-lähetyksiä. Tulee tippa linssiin, että voi hitsi, kun saisi tehdä itse tuota samaa hommaa.
Semifinaalikappale on Mikolle uusi tuttavuus esiintymismielessä. Uuden kappaleen valitsemisessa on hänen mukaansa sekä hyvät että huonot puolensa.
- Järkevämpää ehkä olisi ollut valita joku tutumpi biisi, mitä on vetänyt vuosikaudet. Toisaalta se tuo pienen jännitysaspektin tuohon kisaan, ettei vedäkään sitä, mitä on vetänyt iät ajat, vaan vetää jotain uutta, Mikko analysoi.
Pienryhmäesityksen liveyleisössä ei nähdä Mikon perhettä, sillä suurperheen roudaaminen Helsinkiin olisi turhan iso menoerä kukkarolle. Yleisön läsnäolo on semifinalistista kuitenkin hyvä asia.
- Totta kai yleisö tuo lisäpotkua. Mä oon tottunut vetämään yleisölle, että kamerat on olleet hirveän häiritsevä tekijä mulle koko kilpailun ajan, Mikko paljastaa ja jatkaa aiheesta:
- Tuntuu, ettei ole voinut olla luonteva niiden edessä. Rupean liikaa miettimään, miltä mä näytän. Se ruokkii omaa mielikuvitusta ja on pahin vihollinen tai voi olla.
Kolmantena ryhmässään esiintyvä semifinalisti onnistui saamaan itselleen sekä kurkunpään- että poskiontelotulehduksen juuri esiintymispäivän kynnyksellä. Mikon pahin pelko onkin, että ääni pettää lavalla. Parasta esiintymisessä taas on kokonaisuuden lisäksi taustalla soittava ammattilaisbändi.
- On mahtavaa päästä ammattimuusikoiden kanssa samalle lavalle. Oon aika paljon kuunnellut Leri Leskisen soittoa eri levyiltä enkä voi kuin ihailla hänen tapaansa ilmaista itseänsä, se on hienoa, hän kertoo lopuksi.