USA, 2001. Ohjaus: Marc Forster. Käsikirjoitus: Will Rokos, Milo Addica. Kuvaus: Roberto Schaefer. Leikkaus: Matt Chesse. Tuotanto: Lee Daniels. Pääosissa: Billy Bob Thornton, Halle Berry. Kesto: 113 min. Levittäjä: Finnkino.
On pakko myöntää, että kun Halle Berry palkittiin keväällä parhaan naispääosan Oscarilla, pidin palkintoa poliittisesti korrektina eleenä mustaihoisia näyttelijöitä kohtaan - palkittiinhan samassa gaalassa myös Denzel Washington ja Sidney Poitier. Mallinura on vaikeuttanut Berryn uskottavuutta näyttelijänä: hänelle on annettu liuta onttoja ja vähäpukeisia rooleja. Monster's Ballissa Berry vakuuttaa teloitetun miehen köyhänä vaimona, jonka elämä hajoaa lopulta täysin, kun oma lapsikin kuolee ja kestämättömät velat tekevät hänestä kodittoman. Oscar tuli rankasta roolista ansaitusti. Minä voin nyt siis avoimesti hävetä ennakkoluulojani.
Monster's Ball ei kuitenkaan ole vain Halle Berryn elokuva. Billy Bob Thornton, joka näyttää siltä kuin olisi hetkisen lainassa Coenin veljesten uusimmasta elokuvasta, tekee niin ikään upean roolityön miehenä, jonka oma hiljainen helvetti on saanut hänet kadottamaan tunteensa. Thorntonin tulkitsema Hank elää sukupolvelta toiselle periytyvää tunkkaista elämää, jonka peruspilareita ovat neekeri- ja naisviha sekä vanginvartijan työ kuolemaantuomittujen osastolla. Mielen ja luonteen heikkoutta ei suvussa siedetä. Kun Leticia ja Hank kohtaavat, tuo kohtaaminen muuttaa hiljalleen molempien elämän. Tässä tarinassa ihonvärillä todellakin on merkitystä.
Thorntonin horjumaton tyyneys kuoleman ja hädän keskellä on koskettavampaa kuin hiuksiarepivä angsti. Berrykin on parhaimmillaan silloin kuin ei karju tuskasta vaan koettaa selviytyä arjesta, vaikka elämä piekseekin joka suunnalta. Koska menneisyys on päähenkilöille kohtuuttoman suuri taakka, he puhuvat keskenään hyvin säästeliäästi, ikään kuin olisivat puhumiseen liian väsyneitä. Hektinen seksi auttaa Hankia ja Leticiaa hetkeksi irti menneestä ja tuo heidät vahingossa hämmentävän lähelle toisiaan, lähemmäksi kuin mihin sanat ikinä kykenisivät.
Marc Forster rakentaa melodraamaansa hiljaisen ja tiiviin tunnelman. Elokuva sijoittuu Georgiaan, jossa vielä tänäkin päivänä asuu ihmisiä, joiden mielestä rotuerottelu pitäisi lailla palauttaa. Tarinan aatteet ovat jaloja ja sen ratkaisut ehkä liian idealistisia ja helppoja mutta kauniin lohdullisia. Vaikka elokuvan henkilöt kokevat aivan hirvittäviä asioita, tarinaan ei suhtaudu raastavana murhenäytelmänä vaan hienona oppituntina tunteiden löytämisestä ja vihan murskaamisesta. Monster's Ball panee miettimään järjetöntä rasismia ja kuolemantuomion oikeutusta. Elokuvalla on paljon sanottavaa - ja se ilmaisee sanottavansa hyvin. Rakkaus voi parantaa, ainakin elokuvassa.
Teksti: Minna Karila