Sveitsissä, Hollannissa, Belgiassa ja Luxemburgissa voi saada kuolinapa ja tehdä lääkärin avustaman itsemurhan. Kuolinavun salliminen tietyin edellytyksin on näissä maissa kirjattu lakiin.
Avustettuun itsemurhaan liittyvä lainsäädäntö ja muut säädökset eivät ole läheskään kaikissa maissa yksiselitteisiä. Ne jättävät tilaa tulkinnoille ja herättävät siksi paljon hyvin kiivastakin keskustelua.
Suomessa aktiivinen kuolinapu on kielletty rikoslaissa myös siinä tapauksessa, että ihminen sitä pyytää omasta vapaasta tahdostaan. Itsemurhan avustaminen taas ei ole rangaistavaa.
Suomessa tehtiin vuonna 1996 kaksi lakialoitetta kuolinavusta. Ne eivät johtaneet muutoksiin.
Viime vuonna eutanasiasta järjestettiin kansalaisaloite. Mielipidemittausten mukaan kolme neljästä suomalaisesta kannatti aloitetta. Kannatusilmoituksia eli allekirjoituksia ei kuitenkaan lopulta saatu riittävästi eikä aloitetta siksi voitu viedä eduskunnan käsittelyyn.
Aktiivinen kuolinapu
Eutanasialla eli armomurhalla tarkoitetaan käytännössä ja yleisesti toisen vakavasti sairaan ihmisen surmaamista hänen omasta vapaaehtoisesta pyynnöstään. Jotkut puhuvat myös pehmeämmin toisen kuoleman sallimisesta.
Monissa Euroopan maissa ei juuri käytetä eutanasia sanaa, vaan puhutaan mieluummin aktiivisesta tai passiivisesta kuolinavusta sekä avustetusta itsemurhasta. Myös viimeksi mainitussa avustaja voi olla joko aktiivinen tai passiiinen.
Kuolinavun tai avustetun itsemurhan, tavoitteena on lopettaa ihmisen sietämätön kärsimys, jota ei enää voidaan millään keinoilla lievittää. Oleellista on, että asianomainen tekee päätöksen omien päiviensä päättämisestä oikeustoimikelpoisena ja vapaaehtoisesti ilman ulkoisia paineita.